Kysymys siitä, että elätkö itsellesi vai muille on tullut viime viikkojen aikana vastaan vähän eri paikoissa. Osaltaan tämä huipentui, kun tuttavalle on tulossa auton hankinta eteen.
Tuttava perheeseen on syntymässä uusi tulokas ja tämän myötä on auton päivittäminen hieman suurempaan ajankohtaista, että koko perhe ja tavarat mahtuvat kerralla kyytiin.
Hommasta hieman haastavan tekee se, että autoa ei oikeasti voida edes päivittää. Koska nykyinen auto on ostettu pätkällä ja totuus on, että tämän nettovaihtoarvo on sen verran pieni, ettei tätä voida edes käyttää käsirahana uuteen autoon.
Ei mitään romua!
Koska tilanne on se, että ilman toista autoa perhe ei tule toimeen. Nykyinen auto on parempi pitää, kun sen hyvitysarvo on sen verran vaatimaton. Kyseinen auto on aivan uutena ostettu, mikä selittää sen, että kun auto menettää suurimmat arvonsa ensimmäisen kolmen vuoden aikana, niin tämä yksilö on juuri tämän kynnyksellä.
Toisen auton kriteereiksi on muodostunut se, että autossa tulisi olla seitsemän paikkaa. Koska tämä tarjoaa tarpeeksi tilaa sitä varten, että koko perhe ja tavarat oikeasti mahtuvat.
Muutamia autoja mitä tuttava on katsellut, ovat hintaluokassa 15- 25 000 euroa, kilometreillä päälle 100 000 ja lähempänä 2:ta. Vuosimalli saisi olla 2010 luvun uudemmalla puolella.
Tiedän kun olen laskenut, että tämän hintaluokan ja kokoluokan autossa kuukausirasite on aivan minimissään 600 euroa. Todennäköisesti renkaat, vakuutukset, huollot, verot ja osamaksun myötä kulu on 7-800 euroa/kuukaudessa.
Tähän päälle nykyinen auto josta osamaksua jäljellä, niin autoihin menisi tässä tapauksessa minimissään 1200 euroa kuukaudessa.
Itse kun luulen melko hyvin tietäväni heidän perheen rutiinit, niin ehdotin toiseksi autoksi sellaista kapistusta, minkä hinta olisi n. 10 000 euroa, kilometrejä alta 100 000 ja 7 paikkaa. Näillä kriteereillä löytyy vaihtoehtoja lähinnä akselilta Dacia, Rellu, Peugeot ja Citroen. Toisaalta vanhempia Tila-auto KIA Carnivalia löytyi myös jokunen, mutta ovat sitten yli 10 vuotta vanhoja.
Vastaukset näihin on se, että he eivät mitään romua pihalle halua tai niistä ei kehtaa edes nousta ylös.
Uudestaan kysymykseen, että elätkö itsellesi vai muille?
Huomautuksena, että tuttavan perhe on kohtalaisissa rooleissa ja palkoissa kiinni työelämässä, mutta viimeiset kymmenen vuotta on menty kuitenkin suurimmaksi osaksi yhden palkalla ja tuloilla. Ongelmaksi tulee tulevaisuudessa vain se, että kaikki hankinnat on hieman tehty pohjalta, ettei ”kehtaa tai on noloa!” asenteella.
Tähän autohankintaan kun kysyin, että kenelle he ovat autoa hankkimassa? Olivatko he hankkimassa itsellensä tarpeeseen saada talouteen 2.auto jolla voi tarvittaessa liikkua koko perhe? Painoarvossa tarvittaessa, kun todellisuudessa koko perhe matkaa samalla kyydillä pisteestä A pisteeseen B muutamia kertoja kuukaudessa.
Vai ovatko he hankkimassa autoa naapureiden, kavereiden tai sukulaisten kiusaksi? Eli loppujen lopuksi elävätkö he itselle vai muille?
Vähemmän yllättävää oli se, että siihen ei tullut vastausta vaan epämääräistä muminaa. Lopulta hän sai kakistettua perusteluksi tämän, että ”periaatteessa en ota romua pihaan, joka on todennäköisesti korjaamolla kokoajan”
Periaate on aina hyvä, oma entinen esimieheni kiteytti tämän sanan aikoinaan minulle todella osuvasti. Ihmisen periaate alkaa siinä kohtaan, kun järki loppuu! Kerroin myös tuttavalleni sen, että jos hän ostaa ”romun” jonka hinta on 10 000 euroa vs. hän ostaa imagollisesti hyväksyttävän auton hintaan 20 000 euroa. Kaiken lisäksi tuohon 20 000 euroon hän joutuisi joka tapauksessa ottamaan osamaksun ja melko pitkällä maksuajalla, ettei kuukausirasite kasva liian suureksi.
Silloin erotuksella mikä 20 ja 10 tuhannen euron välillä tulee, niin autoa voi korjata seuraavan viiden vuoden aikana 2000 eurolla, joka ikinen vuosi ja silti tämä ”romu” tulee halvemmaksi ja ajaa varmasti saman tarpeen kuin se kalliimpi.
Pitää muistaa, että ylläpitokustannukset ovat kalliimmassa, ns. imagollisesti hyväksytyssä autossa usein korkeammat.
Vaurastumisen kultainen kaava
Tämä tuttava esimerkki ei ole poikkeava missään muodossa siihen, että miten itse asiassa valtaväestö oikeasti maailmaa katselee. Tässäkin tapauksessa halutaan antaa muille sellainen signaali, että meillä menee helvetin hyvin. Mikäli asiaa katselee siltä suunnalta, että nettotuloista autoihin laitetaan 1200 euroa kuukaudessa, asumiseen menee varmasti toinen samanlainen. Päälle vielä harrastukset, vaatteet, tv paketit ja matkailu, niin voidaan näistäkin napsauttaa kuukautta kohden helposti 300 euroa kylkeen. Kaiken lisäksi kun elämästä ei selviä syömättä ja mentaliteetti on myös jääkaapin sisällön osalta se, että mitään paskaa ei syödä, niin viehän tämäkin nopeasti 600 euroa kuukaudessa.
Nämä kun ynnätään yhteen, niin pakko on mennä helvetin hyvin, koska tuosta tulee pakollisia kuluja kuukautta kohden äkkiä 3300 euroa kuukaudessa. Mikäli mennään vaurastumisen kultaisen kaavan mukaan, niin tämä meinaisi sitä, että nettotulot perheessä tulisi olla 5 500 euroa.
Mikä on säästämisaste? Todennäköisesti kaikki menee, mitään ei jää säästöön ja luottokortti kuittaa sen, mitä tällä hetkellä ei ole. Ongelmia on todennäköisesti tulossa, mutta tämä voisi auttaa siinä!
Miksi me toimimme näin?
Nykyään meillä on todella suuri sosiaalinen paine, mikä saa meidät elämään jopa yli varojemme. Usein tämä purkautuu lopulta todella rumalla tavalla, koska kun metallia taivuttaa vähän, niin se palaa takaisin muotoonsa, mutta kun metallia taivuttaa yli sen kriittisen pisteen yli, niin se menee poikki tai ei enää kykene palautumaan takaisin.
Samoin käy taloudelle, tämä kun menee ylitse kriittisen pisteen, niin se ei kykene enää palautumaan vaan tarvitsee kipeitä toimia, että se saadaan takaisin ehyeksi. Silloin kun kyse on siitä, että elätkö itsellesi vai muille, niin sosiaalisen paineen vuoksi sinun on tarve tehdä hankintoja muiden näkemysten ja toiveiden pohjalta. Silloin kun teet valinnat puhtaasti itsesi ja oman tilanteesi kautta, niin tulet todennäköisemmin olemaan onnellisempi sekä huomioinut näihin käytettävät rahamäärät aidosti sen mukaan, että nämä riittävät.
Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole, vaikka sävy onkin sellainen, että kritisoidaan rahan käyttöä ja miksi ei kaikki säästä. Lähinnä havainnoida sitä, että voidaan maailmaa katsoa eri lasien kautta sekä eri perspektiivistä. Itselleni tärkeintä on, että olen itse itseni, sekä talouden hallitsija, koska olen kokenut eräänlaista köyhyyttä ja niukkuutta aikuisiällä siten, että minulla ja puolisollani ei ollut rahaa mihinkään ylimääräiseen.
Emme saaneet sossusta tai muualtakaan rahaa, jolla olisimme voineet selvitä ja vaikka se silloin aiheutti katkeruutta sekä vihaa, niin jälkikäteen tämä oli osaltaan onni, ettei saatu mitään.
Väitän, että ilman tuota kokemusta en olisi tänä päivänä siinä tilanteessa, että olen hyvin lähellä sitä hetkeä, että olen taloudellisesti riippumaton ja voisin näin ollen kuitata omat pakolliset menot passiivisilla tuloilla. Fakta on se, että mitä useampi suomalainen tavoittelisi tilannetta, että tulisi itse toimeen omilla tuloillaan ja mitoittaisi elämisen oman maksukyvyn osalta siten, että pystyisi säästämään min. 20 prosenttia nettotuloista. Pitkässä juoksussa tämä vähentäisi ansiotuloverotusta, vähäntäisi toimeentulotukien maksamista, parantaisi ihmisten henkistä hyvinvointia ja tekisi ennen kaikkea suomalaisista vauraampia.
Onko kaikki itseaiheutettuja?
Niin kauan kun me eletään kuin tuttavani perhe, emme kerrytä itsellemme vaurautta vaan annamme sen muille. Emme todellisuudessa ole vapaita, vaan orjia tekemään töitä rahan takia, jotta voimme maksaa velkaamme. Maksamme asunnoista suuria summia, kun hankimme liian kalliita asuntoja mihin meillä ei ole oikeasti olisi varaa ja kun STATUS ohjaa yhä useampaa muuttamaan samoille seuduille missä on MUST asua, niin se nostaa hintoja ja kustannuksia.
Samaan aikaan iso osa suomalaisista huutaa kurkkusuorana, että rikkaiden tulisi maksaa enemmän ja että köyhille tulisi antaa enemmän. Totuus on ja vaikka se sattuu kovasti, niin köyhyys on valitettavan usein suomessa tietoinen valinta. Me tietoisesti ostetaan asioita mihin ei ole varaa! Me tietoisesti jätetään säästämättä, koska halutaan tuhlata! Me luullaan, että halutaan elää vapaassa maassa, vaikka KOMMUNISMI sopisi suurimmalle osalle paremmin! Me nähdään menestyneiden ihmisten lopputulos ja vauraus, mutta ei heidän MATKAA siihen?
Kaiken lisäksi ME olemme ahdistuneita, kun ei ole rahaa ja syödään masennuslääkkeitä, koska meillä on niin vaikeaa. MUTTA ei olla valmiita laittamaan tikkua ristiin siihen, että ITSE otettaisiin vastuu OMASTA elämästä tai RAHAN käytöstä.
Elä juuri sellaista elämää kun haluat, mutta sen maksamiseen älä vaadi muilta rahaa.
Yhteenveto
Se ettei tule väärää kuvaa, niin menestystä oli sitten kyse taloudellisesta tai muusta, niin sitä ei pidä piilotella tai väheksyä. Eli jos sinulla menee taloudellisesti hyvin ja pystyt huolehtimaan siitä, että säästät min. 20 prosenttia nettotuloista ja sinulla on silti mahdollista hankkia vaikka Porsche, niin hanki se jos se tekee onnelliseksi ja siitä saat nautintoa.
Mikäli taas hankit Porschen, etkä pysty säästämään tämän myötä tai ennen sitä 20 prosenttia nettotuloista, niin mikä on se syy, että tämän hankit? Näyttäminen, Halu vai ”olisihan se SIISTII!”
Esimerkiksi Jaakko Rytsölä vieraili Nordnetin Rahapodin jaksossa 162. Jaksossa he keskustelivat myös muutaman sanan veljesten Lamborghineista, mitkä hankittiin IT-kuplan tullessa huippuun. Oliko tämä väärin, että veljekset hankkivat nämä hienot urheiluautot? Ei missään nimessä, vaan tähän meidän tulisi pyrkiä, eli unelmien toteuttamiseen omilla ansioilla.
Olisiko se ollut oikein, että he olisivat pitäneet kynsin ja hampain näistä kiinni, kun IT kupla puhkesi? Ei tietenkään, koska heillä ei ollut varaa siihen. Toki jälkikäteen on helppoa olla oikeassa, mutta suurimmista virheistä tässä tapauksessa tuolloin oli se, että veljekset rakastuivat omaan yhtiöön liikaa ja eivätkä hajauttaneet omistuksiaan joilla olisi varmistanut vaurauden pysyvyyden ja todennäköisesti Lamberghinit pihassa.
Rytsölät olivat mieleltään ja taloudellisesta suunnittelultaan kuin tuttavani, sillä erolla että näillä veljeksillä oli oikeasti hetken aikaan vaurautta mitä käyttää. Mutta kuten huomattiin, niin ei eivät osanneet säilyttää sitä kun sen aika oli. Väitän, että sama kohtalo on tuttavani kohdalla, että jos hän ja hänen perheelleen tulisi lottovoitto, niin tästä rahasta ei todennäköisesti olisi kovin paljon jäljellä kymmenenvuoden kuluessa.
Kyse ei ole siitä miten paljon rahaa sinulla on tai miten paljon sitä tienaat, vaan miten sitä käytät ja miten siitä pidät huolen. Raha on loppujen lopuksi väline, mikä ei rahankäytöksellisesti tyhmällä pysy vaan etsii tiensä sellaisen haltuun, joka osaa pitää siitä huolen.
Tämän takia on pitää miettiä, että elätkö itsellesi vai muille?
Moni menestyneistä liikemiehistä ei välttämättä ole niitä kaikkein viisaimpia ihmisiä ja voivat olla yleissivistykseltään jopa hölmöjä, mutta ovat monia viisaita ja fiksuja ihmisiä parempia ymmärtämään rahan liikkeitä, mikä antaa heille taloudellisen edun. Otetaan yhtenä esimerkkinä vaikka ammattikuntana opettajat. Voidaan varmasti sanoa, että kun olet päässyt opettajaksi, niin olet todennäköisesti pärjännyt koulussa keskivertoa selvästi paremmin. Olet todennäköisesti fiksu ja osaat teoriassa asiat hyvin.
Opettajana et todennäköisesti ole kuitenkaan yhtään sen viisaampi rahan käytössä, kuin kukaan muukaan kansasta, koska rahan liikkeitä ei opeteta missään koulussa. Joko opit ne itse tai sitten et tule oppimaan niitä koskaan. Sen mitä puolenkymmentä opettajaa tai heidän jälkipolveaan tunnen, niin ei heidän perusmatematiikka ole sen kummempaa tai on oikeastaan jopa heikompaa, kuin perus palvelualan yrittäjällä.
Robert Kiyosaki on oikeassa ja vaikka hän puhuukin Amerikan näkövinkkelistä, niin koulun ja koulutusjärjestelmän tehtävänä ei ole luoda miljonäärejä, sen tehtävänä on luoda työntekijöitä. Tämä sama juttu on myös Suomessa, nyt viime aikoina on puhuttu, että pitäisikö talousosaamista lisätä koulussa. Ongelmaksi tässä näen sen, että kuka sitä opettaa. Aikoinaan kun yrittäjänä myin palveluita yrittäjille, niin olihan minulla ihan eri lähtökohta puhua yrittämistä kun henkilöllä joka oli lukenut siitä, mutta ei ole koskaan uskaltainut olla yrittäjä.
Esimerkki
Menisitkö Karate tunnille, missä Sensei opettaa kirjasta liikkeet tai videolta liikkeet? Menisin ennemmin sellaisen henkilön Karate tunnille joka on harrastanut lajia vuoden, kun sen joka on lukenut lajista kymmenen mutta ei ole koskaan itse sitä harrastanut.
Talous osaaminen kun ei ole pelkkää teoriaa, se on suuressa suhteessa kokopäiväistä elämää ja vaikuttaa suoraan kaikkeen tekemiseemme. Siinä missä opettaja opettaa vaikka Egyptin pyramideista, niin ei hänen tarvitse siellä olla itse käynyt, koska Historiassa opetetaan taustaa miksi nämä pyramidit on aikoinaan rakennettu, ei sitä miten turismi siellä nykyään toimii.
Talous osaaminen kun taas ei ole vain yksi aihe, se on lähellä matematiikkaa mutta ei ole pelkästään sitä. Se on lähellä biologiaa, mutta ei ole täysin tätäkään. Siinä on ripaus historiaa, mutta pitäisi katsoa myös eteenpäin. Siinä on liikuntaa, koska taloudesta huolehtiminen on myös itsestään huolehtimista. Samoin talouden opettaminen on lähellä kotitalousoppituntia tai miksi sitä sitten nykyään kutsutaankaan, koska hyvin vointiin tärkeä osa on syödä hyvin, mutta myös että osaa tehdä ravitsevaa ruokaa edullisesti.
Ennen kaikkea tämä talousopettaminen on elämänkatsomusta, koska se ei ole asia mitä teoriassa voidaan tarvita vain tarvittaessa, kuten esim. pesäpallon pelaaminen. Tarvitset tätä taitoa lähinnä silloin kun pelaat sitä, muulloin siitä ei lajina ole paljoa hyötyä kuin liikkuminen. Talouden osaamisessa olet osa koneistoa aina, teet jatkuvasti rahallisia päätöksiä ja usein ne ovat pieniä, mihin ei kiinnitä huomiota ja vasta suuremmissa niitä pohditaan tarkemmin, välttämättä lopputulos ei ole sen parempi.
Minusta talousosaamista ei tulisi sen suuremmin oikeastaan edes korostaa kouluissa, koska rahan käyttäminen ja rahasta huolehtiminen tulisi lähteä kotoa. Vanhempina meidän velvollisuus on viedä tietotaitoa eteenpäin tai jos me emme sitä osaa tehdä, niin kannustaa jälkipolvia ottamaan selvää tästä.
Koulu ja koulutus ovat todella tärkeitä, tämän hyvin suorittamalla rajoittaa myös tulevaisuuden riskiä huomattavasti. Lapsia pitäisi tässäkin tukea, että he pärjäisivät ja olisivat motivoituneita opiskelemaan. Mikäli he haluavat isona lähteä tekemään rahaa, vaikka sitten siivousalan yrittäjänä. Se on riskin osalta riskittömämpää, lähteä tekemään sitä jonkinlainen tutkinto taskussa, kun se, että koulut olisivat jääneet kesken.
Henkilö joka ei ole opiskellut on aina enemmän kusessa, jos liiketoiminta ei toimi, kuin se jolla on työllistymismahdollisuudet tutkinnon puolelta vielä mahdollisuutena.
Loppusanat
Kysymys oli, että elätkö itsellesi vai muille? Annatko muiden sanella miltä elämäsi näyttää, haetko hyväksyntää materiasta? Onko onnellisuus sitä, että paras mahdollinen tuote on vain kyllin hyvä vaikka vastavuoroisesti takana on velkaa.
Minulle tavoittelemisen arvoista on se, että saan jonain päivänä tehdä itse sitä mitä haluan. Käyn töissä tai teen töitä siten kun itselle sopii, en kasvata varallisuutta sen takia kun haluan rahaa ja selviän veloista. Kasvatan varallisuutta sen takia, että olen vapaa enkä orja.
Velallinen ihminen on aina ORJA, mikäli sinulle ei ole varallisuutta millä kattaa velan tai siitä aiheutuneet kulut, niin olet ORJA. Luulet olevasi vapaa, mutta todellisuudessa olet RAHAN ORJA!
En ole parempi kuin sinä, olen vielä toistaiseksi itsekin ORJA, mutta matkalla ISÄNNÄKSI. Tästä syystä olen myös itse itseni paras referenssi, että riippumatta tuloista tai lähtövarallisuudesta, niin jokainen voi olla ISÄNTÄ ja elää taloudellisesti riippumatonta elämää.
Mahdollista vai ei?
Se ei ole helppoa, mutta jos haluat päästä elämässä helpolla nyt, niin se tulee olemaan vaikeaa myöhemmin. Mikäli taas otat nyt haasteen vastaan ja et edes pyri helppoon elämään, niin tämä tulee olemaan helppoa sitten myöhemmin.
Itse autan tässä rahallista korvausta vastaan henkilökohtaisesti, mutta ilmaiseksi blogin kautta minkä tarkoitus on seurata omaa matkaani taloudelliseen riippumattomuuteen. Miksi en tee henkilökohtaista valmennusta ilmaiseksi? Koska kyse on investoinnista omaan hyvinvointiin ja talouteen, kun investoit johonkin, niin todennäköisesti myös toteutat sitä. Oletko joskus maksanut personal trainerille, mutta et ole toteuttanut hänen tekemää kunto-ohjelmaa? Tässä on sama juttu, eli todennäköisesti olet enemmän tosissasi kun investoit siihen.
Loppujen lopuksi minulla on oma päämäärä ja menen siihen suuntaan, se että haluaako joku maksaa palveluistani, on oikeastaan yhdentekevää. Koska en elä kuin omaa elämääni ja olen vastuussa itselleni sekä omalle jälkipolvelleni, sinä vastaat omastasi ja molemmat meistä saa juuri sellaisen elämän kun ansaitaan. Kummalla se on parempi, niin riippuu paljon näkökannasta, mutta toivottavasti voidaan kumpikin olla lopputulokseen tyytyväisiä.
Itselleen on aina hyvä esittää aika-ajoin kysymys, että elätkö itsellesi vai muille?
Tarkennus tarinan tuttavaan, eli kyseinen perhe on kooste useammasta tuntemastani perheestä, mutta tilanteet taustalla ovat oikeita ja todenperäisiä.