Ei ole rahaa
Oletko monta kertaa kuullut lauseen ”ei ole rahaa”? Niin olen minäkin ja usein törmään ei ole rahaa toteamukseen silloin kun puhutaan säästämisestä tai sijoittamisesta. Tyyli lauseessa on yleensä se, että ei ole
Kuva Pixabay/
rahaa sijoittaa tai säästää ”koska..”
Pisteiden jälkeen lauseen perässä tulee joku järkevä perustelu sille, miksi sitä rahaa ei ole sijoittamiseen. Olen huomannut sen, että perustelu tälle on yleensä samanlainen kuin halutaan itselle perustella joku hankinta ja miksi juuri tämä halutaan saada. Toki kyse on silloin käänteisestä muodossa.
Miksi itselle vakuuttelut siitä, ettei ole rahaa voi olla vaarallista?
Ehkä pahin uhkakuva on siinä, että siitä tulee itse itseään toteuttava ennuste. Kun tarpeeksi kauan myy itselle ajatuksen, että ei ole rahaa niin eihän sitä silloin myöskään ole. Sitten kun sitä olisi mahdollisesti tarjolla, niin siihen ei osaa tarttua. Toinen juttu on sitten se, että meillä on jokaisella oma standardi minkä mukaan mennään.
Tämä oma luotu standardi on eräänlainen minäkuva siitä, mikä on itsestä luotu ja se ohjaa elämää. Minäkuva rakentuu pitkälti omien kokemuksien kautta, mutta myös toisten sanomisista ja tekojen kautta.
Valitettavan moni vielä tänäkin päivänä valittaa sitä, ettei ole rahaa tarjota lapsille harrastusmahdollisuuksia tai elämyksiä. Samaan aikaan moni näistä valittajista voi käydä kaupassa ja ostoskoriin tulee se iltakalja tai pari, sekä mahdollisesti aski tai pari tupakkaa. Meillä on kaksi rahaongelmaa, mutta vain toisessa se koetaan ongelmaksi.
Viikonloppuna voidaan sitten ostaa ilolientä vähän enemmän, kun pitää viikon stressit saada karkotettua ja hetkeksi päästä irti ”kurjuudessa”. Loppujen lopuksi, eihän tuossa esimerkissä ole oikeasti kyse edes rahasta. Kyse on siitä standardista minkä on itselle luonut ja suunnitelmasta, minkä on omaan elämänohjeeksi ostanut. Kyse on lähinnä siitä, että keneltä elämänohje on lopulta ostettu ja ketä on lähdetty matkimaan.
Elämän opit ja varsinkin ensimmäiset aikuisuuden vuodet tulevat omilta vanhemmilta. Mikäli omassa lapsuudessa on opittu puhumaan rahasta siten, että sitä ei ole tai jopa annetaan ymmärtää, ettei sitä myöskään tule koska…. jälleen kerran noiden pisteiden jälkeen tulee helvetin hyvä perustelu sille, että miksi joku, jotkut tahot tai vain elämä on tehnyt juuri kyseisen perheen elämästä taloudellisesti helvettiä.
Mitä tämä lapsi sitten aikuistua alkaa tekemään, suurella todennäköisyydellä soitattamaan samaa rikkinäistä levyä. Hyvä juttu tässä kuitenkin on se, että oma ymmärrys voi kasvaa ja kehittyä toiseen suuntaan, mutta valitettavan moni kuitenkin tyytyy ”kohtaloonsa”. Oikeastaan kyse on ihan samasta asiasta, että jos olet kasvanut alkoholistiperheessä, niin todennäköisesti sinusta tulee alkoholisti. Jos olet kasvanut perheessä jossa lapsia on ”saanut” hakata ja kurittaa fyysisesti, niin todennäköisesti tulet toimimaan samoin. Mikäli olet matalasti kouluttautuneesta perheestä, niin et tule todennäköisesti kouluttautumaan. Mikäli lapsuuden perheessäsi toinen vanhemmista on käyttänyt fyysistä väkivaltaa toista kohtaa, niin todennäköisesti tulet viemään tätä kovaa rakkautta myös eteenpäin.
Siis näitä on todella paljon, eli miksi edes yrittää kun kohtalo on kuitenkin tämä?
Onko kohtalo määräävä tekijä?
Tämä on ikuisuus kysymys ja todentakoon, että en itse usko kohtaloon tai sellaiseen seikkaan että jokin asia olisi elämässäni ennalta määrätty. Puoliso meidän perheessämme on vahvasti sitä mieltä, että kohtalo määrittelee mitä tapahtuu tai tapahtumat mitkä itse tehdään, olisi kuitenkin jonkun mysteerin johdattamaa.
Itse olen taipuvainen tässä tapauksessa uskomaan kuitenkin siihen, että me luodaan oma maailmankuva ja taso missä halutaan elämämme menevän. Me voidaan jättää tarvittavat ponnistelut väliin ja uskoa, että kohtalo lopulta määrää sen mitä elämästä tulee, mutta onko se sitten elämää tai sen arvoista?
Esimerkiksi jos vanhemmat ovat ylipainoisia, niin kohtalo on määrännyt että sinäkin olet ylipainoinen? Tällä ei ole oikeasti mitään tekemistä kohtalon kanssa, ensinnäkin on todennäköistä että vanhempasi syövät aivan liikaa ja aivan päin persettä. Toisekseen he liikkuvat aivan liian vähän siihen nähden mitä tankkaavat tuosta aukosta sisään mikä sijaitsee nenän alla.
Mistä olet ostanut tämän suunnitelman? omilta vanhemmiltasi. Mitä voit tehdä asian eteen? Kaiken. Miksi sitten useampi seuraa vanhempien jalanjälkiä johtuu siitä, että kun olet vuosia rakentanut vanhempiesi mallilla omaa standardia, niin siitä erottautuminen ja sen muuttaminen on todella hankalaa.
En tiedä onko Dan Pena alkuperäinen lähde, mutta häneltä kuulin fraasin joka suurella todennäköisyydellä pitää myös paikkaansa. ”näytä minulle ystäväsi, niin minä näytän sinulle tulevaisuutesi” tämä tarkoittaa sitä, että myös ne henkilöt joiden kanssa hengailet ja vietät aikaa vaikuttavat sinun henkilökohtaisen standardin tasoon. Mikäli kaveripiirisi muodostuu shoppailijoista, niin on varmaan vaikeaa olla lompakkopoliisina tässä ryhmässä tai jos ajaudut ”huonoon” seuraan etkä pääse näistä ”kavereista” eroon, niin todennäköisesti päätyy jossain vaiheessa poliisin vanhaksi tutuksi.
Ikävältä kuin se kuulostaakin, niin joissain tapauksissa kaikkein myrkyllisimmät ihmiset elämässäsi saattaa olla ne tällä hetkellä kaikkein läheisimmät. Näissäkin huomiona, että ei pidä myöskään omaa ”Ei ole rahaa” tilannetta laittaa ystävien, perheen tai jonkun muun syyksi, koska näissäkin tapauksissa syyllinen on se joka kaikesta huolimatta haluaa pysyä tässä mukana. Helppoa se ei ole, mutta tilanteen muuttamisen kannalta se voi olla pakko.
Miten muuttaa omaa standardia?
Tee suunnitelma, päätös ja toteuta se. Pilko oma tavoite ja suunnitelma pienempiin palasiin, sellaisiksi että ne on yksinkertaista havainnoida milloin vain.
Mikäli meidän täytyy lähteä taklaamaan elämässä suunnitelmaa ja elämänmallia niin näistä kaikkein tärkein asia 
on se, että alkaa toteuttamaan sitä omaa suunnitelmaa. Hyvin usein kuulee sitä fraasia, että sitten kun olen rikas niin teen sitä ja tätä. Kuinka usein on kuitenkaan pysähdytty miettimään, että:
- olenko nyt rikas?
- jos en ole, niin miksi en ole?
- Mikä muuttuu tulevaisuudessa nykyiseen tilanteeseen nähden?
- Vaatiiko se itseltä jotain tekoja?
- jos vaatii, niin sitoudutko niihin?
- mitä jo tänään voit tehdä asian eteen?
Ihminen on haaveilija ja jos me vain haaveillaan mutta ei toimita, niin haaveella ei ole edes mahdollisuuksia tulla toteen. Koska tämä blogi käsittelee suurimmaksi osaksi omaa matkaani taloudellisesti riippumattomaksi, niin siksi esimerkki tuossa yllä oli mietitty rikastumisen kärjellä. Se tärkein pointti koko mietinnässä on kuitenkin tuo viimeinen kohta, eli mitä voit tehdä asian eteen jo tänään.
Olen kuullut sanottavan, että ihminen muuttaa omaa käyttäytymistä ja ajatusmallia kun on 90 päivää ajanut omaan pääkoppaansa uutta rutiinia. Esimerkiksi omasta standardin muuttamisesta voisin kertoa seuraavaa.
Aloitin keväällä 2020 pätkäpaaston, missä tarkoitus on syödä klo 12 – 20 välisenä aikana ja paastota vuorokaudesta muut 16 tuntia. Korona antoi tähän sinänsä mahdollisuuden, mutta olin miettinyt tämän testaamista kesästä 2019 lähtien sen jälkeen kun olin lukenut Tim Ferrisin kirjan Titaanien työkalut, missä melko useasti sivuttiin paastoamisen hyötyihin. Tim Ferrisin kirjaa suosittelen lämpimästi, tämä on kokoelma keskusteluista mitä Tim on käynyt vieraidensa kanssa omassa podcastissä. Tämä käsittelee useita eri osa-alueita terveydestä, ravinnosta, fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista. Kirjan voit muuten tilata täältä!
Siirsin ja siirsin ajatusta eteenpäin pohtien, että sitten jossain vaiheessa tulen tekemään noin. Lopulta tuli korona ja antoi tarjottimella mahdollisuuden, nyt oli osaltani tilanne, että oli päätöksen sekä toteuttamisen hetki. Koska etätyöt lisääntyivät dramaattisesti ja pystyin melko suurella varmuudella toteamaan, että tulen olemaan ainakin seuraavan kuukauden etätyössä, niin tein eräänä iltana päätöksen, että seuraavan kerran syön seuraavana päivänä kello 12.
Ensimmäiset päivät olivat ”hankalia” koska olin tottunut siihen, että aamuisin syön aamupalan ja juon kahvia. Nyt tämä korvaantuikin pelkällä kahvilla ja aamut oli saattanut myös alkaa kuntosalilla, joten energiaakin paloi jokseenkin paljon mutta uutta ravintoa ei tullut tilalle. Joka tapauksessa viikon jälkeen tilanne oli hieman helpompi, kahden jälkeen vielä edellistäkin helpompaa ja näin jatkui oikeastaan kuukauden ajan. Asteittain helpottui, mutta nälän tunne ei kuitenkaan lähtenyt kokonaan pois.
Tarkkaa ajankohtaa en toki muista, että milloin huomasin, että ”hetkinen että nyt ei ole enää aamuisin nälkä” mutta ajoittuu varmaan pitkälti tuohon 90 päivän kohdille. Toki ajoittain voi edelleenkin aamuisin olla nälkä, enkä usko että pätkäpaasto voisi sitä kokonaan edes viedä pois, mutta olen pystynyt kuitenkin muuttamaan omaa standardia siihen suuntaan, että tästä on tullut osa elämääni.
Tämän vuoden alussa huomasin sellaisen seikan, että pätkäpaastosta huolimatta oli paino noussut noin 10 kiloa. Oli uudestaan oman standardin tarkistelun paikka, syy oli se minkä huomasin myös paaston aloituksessa, että kun oli ”lupa” syödä, niin minähän söin niin paljon kuin vain pystyin ja napostelin kaikkea mahdollista oikeastaan sen 8 tuntia mitä ruokaikkuna oli auki.
Makeisten, pizzojen ja hampurilaisten osuus oli viikoittaisessa ruokailussa kasvanut merkittävästi, kun oli korona ja ei tullut normaalia työpaikka ruokailun tarjontaa hyödynnettyä arjessa vaan tuli tartuttua helppoon ruokailuun.
Tämän vuoden helmikuussa otin tavoitteeksi tiputtaa painoa tuon 10 kiloa alaspäin, eli taas oli aika muokata omaa standardia. Ensimmäiseksi ns. roskaruoka rajoitukseen, että 1 krt/ 2 viikkoon on sopiva aikajänne. Jos 2020 viikonloppukarkkeja alettiin perheen kanssa syömään jo torstaina (oikea päivä olisi ollut lauantain) niin nyt rajoitettiin tämä pelkästään lauantaihin.
Ennen jos viikonlopun aikana karkkia meni se lähemmäksi kilo (toki en yksin), niin nyt perheenä tuo kilon karkkimäärä on pakattu pienempiin pusseihin ja näin yhden viikon karkkimäärä koko perheelle on n. 250 – 300 g.
Ruokailuikkunassa annosmäärät menivät pienemmiksi ja kasviksia tuli hieman enemmän, myös proteiinien saamiseen tuli kiinnittää vieläkin enemmän huomiota. Ruokailussa ei ollut tarkoitus vetää itseään ihan täyteen, vaan hyödyntää saman laista lähestymistä mitä japanilaiset tekevät eli syö 80 % ähkystä.
Toukokuun lopulla sain vaa´an näyttämään 10 kiloa pienempää lukemaa mitä se helmikuussa ennen tapojen muuttamista oli ollut.
Syödäänkö meidän perheessä enää muulloin kuin lauantaina herkkuja? Ajoittain kyllä.
Syönkö esimerkiksi hotellissa aamupalaa jos se kuuluu hotelliyön hintaan? Kyllä
Onko syöty tämän aikana roskaruokaa useammin kuin kerran kahdessa viikossa? joskus.
Mikä tässä on sitten muuttunut, kun edes omiin kysymyksiin, ei tullut ehdotonta EI vastausta? Minä uskon siihen, että tärkeintä ei ole se, että teet 100 % näin tai sitten epäonnistut. Minusta tärkeintä on se, että mitä sinä teet 90 % ajastasi vaikuttaa siihen, että miten onnistut.
Mietitään esimerkiksi Vaurastumisen kultaista kaavaa? Siinä ajatus on se, että nettotuloista max.60 % pakollisiin menoihin, minimissään 20 % säästöön ja maksimissaan 20 % saa tuhlata. Tämä antaa mahdollisuuden myös käyttää rahaa ilman omantunnon tuskia, koska yksi tyypillinen ohje blokkaamaan ei ole rahaa metodia on se, että pakollisten laskujen jälkeen kaikki loput säästöön, eikä niihin kosketa. Ihminen joka ei ole tottunut säästämiseen usein tuolla metodilla lopettaa sen hyvin nopeasti, kun taas vaurastumisen kultaisessa kaavassa vaurastuminen tapahtuu hiljalleen ja näin ollen muokkaa sisäistä standardia uusiksi.
Todennäköisesti näin toimien muutoksesta tulee pysyvää. Tässä kohtaan huomautuksen sanana että mahdollisiin riippuvuuksiin tämä 90 % sääntö ei päde. Eli et todennäköisesti voi tehdä niin, että jos olet alkoholisti ja 90 % ajastasi olet selvin päin, niin voit hyvin juoda hieman viikonloppuna. Toki jos tilanne on se, että sinulla on tunne, että olet perso alkoholille niin ainakin voit tällä tavoin testata omia rajoja.
Mikäli voit kerran kahdessa viikossa olla juomatta yhtään ja sitten vedät perseet olalle yhden päivän aikana ja lopetat siihen, niin onneksi olkoon, et todennäköisesti edes ole alkoholisti.
Aikoinaan muutin myös omaa standardia nukkumisen suhteen, kun olin lukenut Aki Hintsan voittamisen anatomian, tässä Aki käy lävitse unen merkitystä oman hyvinvoinnin ja tehokkuuden osalta. Tähän yhdistin oppimani asian, että miten menestyneet ihmiset aloittavat päivän ja erityisesti sen, että mihin aikaan he yleensä heräävät ja miksi. Sieltä hyvin usein korostui se, että menestyneet heräävät hyvin aikaiseen aamulla ja aloittavat päivänsä omilla askareillaan aikaisin vaikka moni heidän duunareista vielä nukkuisi. 1900 luvun alkupuolen yksi menestyneimmistä henkivakuutusmyyjistä Amerikasta Frank Bettger kirjoittaa omassa kirjassaan, että siinä vaiheessa kun muut toimiston myyjät tulivat aamulla töihin, niin hän tuli jo ensimmäiseltä tapaamiselta.
Aloittamalla päivänsä aikaisin Frank sai melko merkittävän edun kollegoihinsa nähden ja samaa tekevät useat menestyneet liikemiehet, sijoittajat, urheilijat, näyttelijät ym. tänäkin päivänä.
Unen osalta tein siis standardiin muutoksen, eli koska uskon siihen mitä Aki Hintsa omassa kirjassaan kertoi, että n.8 tunnin yöunet ovat ihmisestä riippumatta se ”oikea” määrä unta pysyäkseen skarppina ja tehokkaana, niin aloin tavoitella 8 tunnin yö-unia. Aki kirjassaan käy lävitse, että hänellä oli potilaina/valmennuksessa yritysjohtajia jotka mainitsivat nukkuvansa vain 6 tuntia tai jopa alle yössä eivätkä tarvitse sen enempää unta. Tämä oli Akin mielestä itsensä huijaamista ja saamalla yritysjohtajat nukkumaan keskimäärin 8 tuntia yössä, niin käytännössä kaikki näistä oli lopulta huomannut muutoksen itsessään positiiviseen suuntaan ja olemaan itseasiassa tehokkaampia.
Miten sitten muutin malliani, että pystyin nukkumaan keskimäärin 8 tuntia yössä, mutta heräämään aikaisin. Helppoa, otin kellotaulun naaman eteen ja katsoin, että haluan herätä kello 5 aikaan. Siitä laskemaan 8 tuntia taaksepäin, eli edeltävänä iltana pitää olla nukkumassa kello 21. Koska ihminen harvoin tai ainakaan minä, niin en nukahda heti joten sänkyyn on hyvä mennä jo makoilemaan hyvissä ajoin ennen tuota kello 21.
Alkuun minulla oli herätys kello soimassa ja olin illalla päättänyt, että väsytti tai ei, niin kellon pirinässä nousen ylös. Tänä päivänä tilanne on se, että sisäinen kello alkaa ilmoitella nukkumaan menon tarpeesta kello 20- 21 välissä ja olen sängyssä varttia vailla yhdeksän. Herään ilman kelloa 4.30- 5.30 aamulla eli tuohon tunnin aikaikkunaan. Olen huomannut sen, että jos joskus tulee valvottua vaikka 23 niin herään silti tuohon aikaikkunaan ja nousen ylös. Toki tuolloin ei tule 8 tuntia, mutta tärkeintä onkin se että sitä tulee nukuttua keskimäärin. Jälleen kerran ei ole kyse siitä mitä teet 100 % ajastasi vaan siitä, että mitä teet 90 %.
Aikaisin heräämistä käsittelee myös Robin Sharma omassa 5 AM Club kirjassa, tämän kirjan kuuntelin äänikirjana ja sen voit kuunnella esimerkiksi täältä. Rehellisyyden nimissä omaan makuun tämä ei uponnut, koska kirja oli kirjoitettu fiktioksi ja siksi se ei minusta sovellu aamujen haltuun ottamiseksi vaikka siitä onkin pitkälti kyse.
Aki Hintsa – voittamisen anatomian sekä Frank Bettgerin – kuinka minusta tuli huippumyyjä kirjat voit halutessasi tilata täältä! Suosittelen kumpaakin kirjaa vaikka muuten elämäntapojen muuttaminen ei kiinnostaisi. Bettgerin kirja on myös sellainen, että tämän tulisi olla pakollinen kirja kaikille myyjille ja myynnistä kiinnostuneille. Vaikka kyseinen kirja on tehty 1900 luvun puolessa välissä, niin ei naamatusten tapahtuvassa myynnissä ole muutoksia niin paljon käynyt kuin voisi kuvitella ja lainalaisuudet toimivat edelleen hyvin.
Miten tämä liittyy aiheeseen, että ei ole rahaa?
Onneksi olkoon jos olet jaksanut lukea tänne asti, mutta otsikon kysymykseen, niin se että ei ole rahaa liittyy hyvin olennaisesti yllä käytyihin asioihin. Loppujen lopuksi se että ei ole rahaa on kyse omista standardeista ja elämänmallista.
Mietit mahdollisesti, että ei pidä paikkaansa mutta jos tarkemmin asiaa mietit, niin elämä on valintoja joista toiset valinnat ovat parempia kuin toiset. Olemme menneisyydessä tehneet valintoja jotka ovat tuoneet meidät tähän hetkeen, on toki totta että lähtökohdat voivat olla täysin erilaisia. Kyllä maailma tuntee ison sivun henkilöitä jotka ovat perineet rikkauksia mutta kuolleet täysin persaukisena ja vastaavasti on ihmisiä joiden lähtökohtien kautta jos tilannetta katsoo, niin tuskin kukaan paitsi ehkä he itse olisivat voineet edes kuvitella nousevansa ryysyistä ja kurjuuksista rikkauksiin.
Jälkimmäisestä yksi esimerkki, tämä esimerkkihenkilö syntyi 1954 Yhdysvalloissa ja työläisperheeseen. Hänen vanhemmat saivat hänet heidän ollessaan vielä teini-iässä eli hyvin nuorina ja huomiona vielä 50 luvulla. Koska vanhemmat lähtivät varmaan osittain myös olosuhteiden pakosta muualle töihin, niin esimerkkihenkilömme asui isoäitinsä luona ensimmäiset 6 vuotta.
Esimerkkihenkilö on kaiken lisäksi tummaihoinen, mikä ei varmasti ainakaan auttanut 50- 60 luvun Amerikassa. Hän joutui siis elämään ison osan lapsuuttaan ilman vanhempiaan, kaiken lisäksi hänet raiskattiin hänen ollessaan ainoastaan 9 vuotias. Jos tämä ei vielä ollut riittävästi, niin 14 vuotiaana hän tuli raskaaksi ja synnytti lapsen, joka menehtyi vain parin viikon ikäisenä.
Me ei nykypäivän Suomessa välttämättä voida edes ajatella, että mitä kaikkea esimerkkihenkilö on kokenut ja mitä tämä olisi voinut vaikuttaa hänen standardiin elämästä ja siihen, että kuinka sen kuuluisi tässä tapauksessa mennä. Olisi varmasti ollut helppoa ”hyväksyä”, että tätä se kohtalo on määritellyt ja näin elämän kuuluisi mennä, kuten se on alkujaankin mennyt. Toisaalta jos hän olisi antanut menneisyyden muokata tulevaisuuttaan, niin emme esimerkkihenkilöstä todennäköisesti tietäisi yhtään mitään. Hänet me tunnetaan kuitenkin Oprah Winfreynä joka on muuten ensimmäinen tummaihoinen naispuolinen miljardööri.
Kun kuulin ensimmäisen kerran Oprahin tarinan ja taustasta, niin kyllähän se kolahti ja onhan se hieno osoitus siitä, että se mitä sinusta oletetaan ulkopuolisten osalta tulevan, ei todellakaan tarvitse muuttua todellisuudeksi.
Yhteenveto
Yksi pisimmistä blogiteksteistä mutta omaa tekemistäni lähimpänä oleva, olen osaltani joutunut muuttamaan standardia ja tekemistä jo muutaman kerran. Näen että elämänsuunnitelmaa tuleekin aika-ajoin tarkistella ja katsoa onko suunta edelleen oikea. Toivon mukaan tästä tekstistä välittyi sellainen viesti, että jos sinulla on taipumusta siihen, että käytät hövelisti termiä ”ei ole rahaa” niin luopuisit tämän käytöstä. Kääntäisit ajatukset ennemmin siihen, että miksi sinulla ei ole rahaa ja mitä voit tehdä sen eteen jatkossa.
Ihminen joka on käyttänyt 100 % tuloistaan viimeiset 10 vuotta, tulee olemaan varaton myös seuraavat 10 vuotta vaikka hänen tulot tuplaantuisi. Kuten Einsteinin väitetään sanoneen, niin ”hulluuden määritelmä on tehdä aina asiat samalla tavalla, mutta odottaa eri lopputulosta.” Todennäköisesti Albert ei ole oikeasti sanonut, mutta tuossa on pointti. Mikäli ei muuta omaa käyttäytymistä, standardia tai oman elämänsä suunnitelmaa niin loppu tulos on sama mitä se on tänään.
Tietysti meillä on mysteerikerroin mitä kutsutaan sattumaksi joka voi muuttaa monia suunnitelmia odottamatta ja yllättäen. Olen oman elämäni aikana törmännyt joko suoraan tai välillisesti satoihin ihmisiin joiden esimerkiksi eläkepäiviin varautumatta jättäminen perustellaan sillä, että ”en mä varmaan ole edes hengissä silloin”.
Mitä jos sattuma kuitenkin puuttuu tilanteeseen ja vaikka olisitkin halunnut kuolla ennen eläkeikää (mikä tuskin pitää paikkaansa) mutta näin ei sitten tapahdu? Tämän sattuman todennäköisyys on jopa niin suuri että kyse ei ole enää edes sattumasta vaan todennäköisestä skenaariosta. Voiko vilpittömästi eläkkeellä ollessaan syyttää yhteiskuntaa, eläkelaitosta, Sanna Marinia, Trumppia, Putinia tai naapurin Veijoa siitä, että nyt eläkkeellä ollessaan ”ei ole rahaa”?
Tämä esimerkki on huomautus siitä, että tätä lukiessasi oli sinun menneisyys minkälainen tahansa, niin et sitä voi muuttaa. Aika minkä olet jo elänyt, niin se on jo mennyt. Valinnat mitä olet menneisyydessäsi tehnyt, olivat ne sitten onnistuneita tai eivät, niin ne on jo tehty ja toki niiden seurauksia voi joutua vielä kantamaan, mutta ne eivät muutu tekemättömiksi.
Menneisyydestä pitää ottaa oppia, mutta ei sen pidä antaa määritellä sitä mitä sinusta voi vielä tulla. Muutos ei tapahdu heti, muutos vaatii aikaa ja tämän tukena on hyvä olla suunnitelma. Muutokseen kuuluu se, että välillä tulee takapakkia tai puhutaanko jopa repsahduksesta. Muutokseen tulee myös lähteä omista lähtökohdista ja tahdosta, muuten se toimi. Myöskään sata-lasissa tapahtuva muutos ei kaikille sovi ja se voi tappaa innostuksen sekä motivaation toteuttaa muutosta.
Juurtuneet käytännöt ovat vaikeasti muutettavissa, niin yhteiskunnassa kuin omassa elämässämme. Sen sanon vielä tähän loppuun, että muutosta on hyvä alkaa miettimään silloin kun asiat ovat vielä omissa käsissä. Silloin kun muutos on pakko, niin asiat ovat jo vähän heikossa jamassa ja toki tuolloin tulee ratkaisuja, mutta ne eivät välttämättä ole niitä haluttuja.
Jim Rohn on hyvin sanonut, että ”jos ei ole suunnitelmaa, niin tilanne on kuin eteneminen ilman karttaa. Varmuudella päätyy kyllä johonkin, mutta harvoin sinne minne olisi halunnut”.
Ei ole rahaa on tekosyy sille, että ei ole valmis hyväksymään sitä, että syyllinen on peilissä.