Osinkoja vai ei?

Mistä tietää, että on kevät jo saapunut? Tietysti siitä, että aletaan jo helmikuussa kirjoittamaan osingoista ja siitä, milloin mitäkin ennätystä rikotaan. Näillä otsikoilla toki päivälehdet haluavat ehkä enemmän nostaa keskustelua kateuden kautta, kuin siitä kulmasta, että on varmaan kaikkien etu, että suomalaisilla yrityksillä pyyhkii hyvin.

Ihan alkuun, niin itse olen osinkojen kannalla. Minulle osingot ovat sijoittajan ”palkkaa”, koska tavoittelen taloudellista riippumattomuutta ja passiivisia tuloja, niin tällöin osingot ovat oikeastaan ainoa tapa sitä saada, jos en halua vähentää omistustani. Itse omia sijoituspäätöksiäni tehdessäni annan painoa sille, että yritys oikeasti jakaa osan tuloksestaan ulos omistajille jotka yrityksen menestyksestä kantavat sen taloudellisen riskin.

Tätä aihetta aloin tarkemmin pohtimaan, kun tämän päivän kauppalehdessä (12.2.2018) oli Vesa Puttosen haastattelu osingoista. Puttonen vaikutti olevan enemmän sitä mieltä, ettei yrityksen kannata osinkoja maksaa, vaan tämän kannattaisi enemmin investoida tulos tulevaisuuteen. Toimittajan kanssa kävivät mm. Berkshire Hathawayn ja Warren Buffetin toimintaa, jossa BH ei ole jakanut osinkoa yli 50 vuoteen ja osakkeen omistajat ovat tähän erittäin tyytyväisiä.

Puhtaassa teoriassa jossa osinkoja ei makseta vaan kaikki tulos käytetään investointeihin ja tulevaisuuden tuottojen kasvamiseen, saattaa olla toimiva ja varsinkin silloin, jos rahaa ei tarvita missään muualla. Mikäli ei tarvitse huomioida reaalimaailmaa, niin tämä varmasti toimii. Miksi sitten olen eri mieltä rahoituksenprofessorin kanssa? Itse asiassa en ole, vaan asia on varmasti noin, niin kuin Puttonen asian esittelee. Ongelma minusta tulee siinä, että jos tavoittelen passiivisia tuloja, niin tässä mallissa minun tulisi myydä osakkeitani jotta saisin tuloja elämiseen.

Nopeasti jos laskee, että yritys joka maksaa 4 %:a osinkoa omistajille, niin tämä tuo silloin tietynlaisen tulotason. Vastaavasti jos yritys ei maksa osinkoa ja yrityksen arvo nousee joka vuosi tuon 4 %:a, niin joutuu saman nettorahan saadakseen omistaja myymään osuuttaan pois yrityksestä. Tässä teoriassa tilanne olisi sellainen, että kestäisi n. 60 vuotta, että osakkeiden lukumäärä painuisi nollaan ja tämän jälkeen passiiviset tulot loppuvat. Toisaalta jos tavoite on 50 vuotiaana eläkkeelle, niin eihän tässä ole ongelmaa, koska rahattomuus tulisi vasta 110 vuotiaana!

Mutta tämä tarkoittaa sitä, että joka ikinen vuosi osake nousisi tuon osingon verran (4%), verrattuna siihen, että yritys jakaisi tämän omistajille. Vähintäänkin riskienhallinnan näkövinkkelistä minusta tämä on vaarallinen malli, vaikka teoriassa voisi olla tehokkaampi ja tuottavampi kuin se, että jakaa osan omistajille.

Omat perustelut, miksi haluan ennemmin osan tuloksesta itselleni, kuin jättää tämän yritykselle.

1. Sokeus, kun yritysjohdolla on paljon rahaa käytettävissä eikä pelkoa siitä, että omistajat haluavat osan yrityksen tuloksesta itselle, niin historia on osoittanut, että he tekevät hölmöyksiä. Itselläni tulee mieleen esim. S-ryhmä yhtenä esimerkkinä. Tämän osuuskunta muotoisen yrityksen pitäisi vaalia ”omistajiensa” puolta ja näin ollen, en vielä tänä päivänäkään ymmärrä miten mm. Pietariin rakennetut prismat ovat tukeneet suomalaista osuuskunnan jäsentä? Rahaa tämä investointi on kyllä syönyt S:n kassasta, mutta olisinko mielellään ottanut tämän halvempina tuotteina? Kyllä!
2. Osto herkkyys, kun yritysjohdon tulee laittaa kassa tuottamaan. Heidän tulee pääsääntöisesti saada jostain lisää liikevaihtoa, mistä muodostuisi mahdollisesti lisää voittoa. Kulujen osalta riskinä voi olla se, että yritysjohto ”pakotetaan” tekemään liian kalliita yritysostoja. Otan tässä esiin Fortumin, itseäni on ainakin hieman pelottanut, että milloin paine kasvaa liian suureksi ja johto tekee typeryyksiä. Fortumin osalta näyttäisi kuitenkin käyvän ihan hyvin, he saivat hankittua suuren osuuden Uniperista ja tulevat näin ollen sitä kautta generoimaan Fortumille lisää tuloa. Hankintojen ja investointien tulokset kun näkee vasta myöhemmin, niin silloin voi olla merkitystä, että onko peräsimessä Lundmark vai Relander (Soneran UMTS kaupat)? Tulevaisuus näyttää, että oliko hankinta lopulta niin hyvä kuin annetaan ymmärtää.
3. Omien osto, mikäli yrityksen tavoite on ostaa omia osakkeita pois, niin ostaako tämä ne halvalla vai kalliilla? Teorian osalta tämä tapahtuisi ainakin kokoajan kasvavaan kurssiin. Omien ostojen osalta mm. Nokia käytti n. 19 miljardia euroa ja kurssi ei noussut, toki Nokia maksoi samaan aikaan myös osinkoja.(https://www.talouselama.fi/uutiset/nokia-osti-omia-osakkeitaan-ja-havitti-19-miljardia-euroa/7c69066c-91a1-39eb-8337-8692c00a7503)
4. Romahdukset, eli jos minun pitäisi elää passiivisesti myymällä osakkeita, niin joudun niitä myymään pahimmassa tapauksessa esim. 60 %:n ”alennuksella” ja tämä taas romahduttaa teoriassa ajatellun ajan 60 vuodesta ihan totaalisesti. Eli olen nopeammin tilanteessa jossa minulla ei ole osakkeita mitä myydä. Ylläolleen esimerkin jos miettii, niin jos joka kymmenesvuosi kurssit laskee vain 10 %:a kerralla, niin osakkeet loppuvat jo 40 vuoden osalta. Mikäli kerralla lähtee ilmoja 30 %:n edestä, niin osakkeet ovat loppu jo 30 vuoden päästä aloituksesta. Tosin täytyy sanoa, että dropit eivät ole yhden vuoden kestoisia jolloin ”halvalla myydään” kauemmin, toisaalta nousut ovat pohjilta olleet keskimääräistä kovempia, mutta silloin nousu kohdistuisi pienempään määrään osakkeita.

Eli teoriassa suurin ongelma on se, että maailma ei ole täydellinen. Eli pörssiyhtiön johtajat tekevät virhearviointeja, niin kuin muutkin. Näin riskienhallinnan näkövinkkelistä näen ennemmin parempana vaihtoehtona osingot, kuin tuloksen jättämisen kokonaan yritykseen ja pahimmillaan virhearvioinnin toteutumiseen.

Tietysti yritys ei saa kaikkea laittaa ulos, vaan pitää toki varmistaa, että tulevaisuutta varten on tehty investointeja tarpeeksi. Pyrin näissä katsomaan yrityksen osingon jakosuhdetta, eli kuinka paljon tuloksestaan yritys jakaa osinkoina. Mikäli pidemmän aikaa osingonjako on suurempaa kuin tehty tulos, niin ennemmin tai myöhemmin kassa on tyhjä.

Alussa mainittuihin ennätysosinko uutisiin ja siihen liittyviin asioihin palataan myöhemmin. Pistä lukija kommenttia, kumpaan olet enemmän taipuvainen; tulokset investointeihin vai omistajalle osinkoina?

Omistan itse jutuissa mainittuja Teliaa, Fortumia ja Nokiaa