Miksi sijoitan, niin kuin sijoitan?

Miksi sijoitan, niin kuin sijoitan?

Miksi sijoitan, niin kuin sijoitan osa 1

Lähtökohta

Omaa sijoitus strategiaa on hyvä aika-ajoin seurata ja miettiä, että mikä on se itselle paras vaihtoehto ja onko tämä muuttunut ajan kuluessa jotenkin.

Oma tavoitteeni on päästä taloudellisesti riippumattomaksi siten, että reilusti ennen eläkeikää voin itse säädellä omaa ajankäyttöä riippumatta siitä, että joudun käymään töissä kattaakseni elämisestä aiheutuneita kuluja.

Monesti kuulee sanottavan, että ihmisen tulee tehdä töitä, muuten tulee hulluksi ja olen tästä osittain samaa mieltä. Se että tuleeko ihmisen juosta velvollisuuksien perässä 80 %:a elämästään, niin ei minusta.

Mistä tämä 80 % tulee, tämän laskin aikaisempani postauksen pohjalta, jossa käsittelin eläkepuhallusta. Esimerkkihenkilö (mies) joka on syntynyt 1988 elää findikaattorin laskelmien mukaan keskimäärin 70,5 vuotiaaksi. Kouluun suomessa mennään 7 vuotiaana ja siitä velvollisuudet jatkuvat opiskelujen sekä työelämään siirtymisten kanssa eläkeikään asti, mikä tällä tiedolla tulisi vastaan n. 67 vuoden iässä.

Tästä kun laskee elinajanodotteen ja vähentää eläkkeelle astumisiän, niin saadaan luvuksi 3 vuotta ja lisätään siihen ensimmäiset 7 vuotta, ennen kun alkaa koulut (pakollinen velvollisuus) niin tämä antaa yhteistulokseksi 10 vuotta jolloin saa olla ”vapaaherra”.

Myönnän, että laskenta on riisuttu ja yksinkertaistettu. Pointtina tuossa on se, että mikäli itse ei varaudu säästämällä ja sijoittamalla, niin olet koko elämän kiinni valmiiksi kirjoitetussa punaisessa langassa jos vain elät mahdollisimman keskiarvoisen elämän.

Siinä ei ole tietysti mitään vikaa ja osa voi ajatella, että elän nyt ja panostan muihin asioihin kuin kituuttamiseen tai nuukailuun.

Minä haluan nauttia elämästä mahdollisimman paljon ja kauan, mutta myös mahdollisimman oma ehtoisesti. Kuten aikaisemmissa postauksissa mainitsinkin, niin kuitenkin siten, että langat ovat omissa käsissä mahdollisimman hyvin eikä sosiaalitoimiston.

Siksi pistän osan tuloistani säästöön ja teen sijoituksia, mutta kuitenkin niin, että normaalista elämisestä ei tarvitsisi tinkiä.

Oma sijoitusportfolio tällä hetkellä

Osakkeet antavan minun mielestä parhaan edellytyksen sille, että voin päästä tavoitteeseen siten, että minun itse tarvitsisi tehdä kovinkaan paljon asian eteen. Rahastoja ja ETF:ä voi ja toki kannattaa hyödyntää, kun siirrytään esim. Aasian markkinoille joissa yrityksistä ei osaa itse sanoa mitään.

Henkilökohtaisesti omistan suoria osakkeita Suomen, Ruotsin, Norjan ja USA:n markkinoilta. Rahastoista USA:n indeksirahastoa löytyy Seligsonin kautta ja pieni kympin kokoinen tilaajalahja FIM:ltä.

Sijoitusyhtiön kautta omistan sitten suoria osakkeita jotka on listattu Suomen pörssissä.

Koska sijoittaminen on harrastus ja tuo omaan elämään sitä nauttimista ja jännitystä, niin siksi suosin suoria osakesijoituksia ennemmin kuin indeksejä. Toki pitää löytyä vahva uskomus siihen, että pystyy tekemään parempaa tulosta kuin indeksit.

Tavoite on, että osinkotuloilla pystyy tulevaisuudessa kattamaan omat kulut ja elämään täyspainoista elämää näiden avulla.

Hallinnoin myös perheen muita sijoituksia, mitkä ovat perheen jäsenten nimissä.

Käyn seuraavissa artikkeleissa lävitse muita sijoitusmuotoja ja mitä ajatuksia ne minussa herättää.

Onko sinulla tällä hetkellä omaa strategiaa ja onko noudattamisessa ollut haasteita?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *