Tuoko raha onnea

Tuoko raha onnea

Kysymys tuoko raha onnea on lähtökohtaisesti sellainen, että se asettaa rahan asemaan mistä ei ole yksiselitteistä ulospääsyä. Sama kuin vanha viisaus siitä, ettei raha tuo onnea. Tottahan molemmat siinä mielessä on, että raha itsessään ei tee kumpaakaan vai voisiko joku olla onnellinen esim. autiolla saarella mukanaan muutama miljoona rahaa taskussaan? Ei todennäköisesti, kun raha menettää merkityksensä sellaisessa ympäristössä ja tällöin onnelliseksi tekee pitkälti henkilökohtaiset taidot selviytyä.

Tuoko raha onnea kysymys tulisikin varmaan asettaa enemmän siihen näkökulmaan, että mitä se edustaa.

Kaikkien tulisi sijoittaa ja hankkia varallisuutta

Raha ei tuo onnea, mutta olen sitä mieltä, että kaikkien tulisi sijoittaa ja hankkia varallisuutta. Miksi itse teen niin on syynä se, että itselleni raha edustaa vapautta, turvaa ja mahdollisuuksia. Ei kaikkien tule haluta taloudellista riippumattomuutta, mutta kaikkien tulisi varautua siihen että jos tuloja ei olisi yhtään muutamaan kuukauteen, niin oma henkilökohtainen maailma ei siihen kaatuisi.

Tuoko raha onnea? ei mutta se tuo vapautta

Raha edustaa minulle vapautta ja se kulminoituu siten, että kun olen tavoitteessani taloudellisesti riippumaton, niin olen vapaa tekemään pitkälti mitä haluan. En tietysti ole silloin asemassa, että voisin ostaa huvijahteja ja kierrellä maailmaa mieleni mukaan vaan tarkoitan sitä, että minun ei tarvitse stressata välttämättömistä laskuista tai menoista.

Tuoko raha onnea? ei mutta se tuo turvaa

Hieman samaa asiaa, eli kun minun ei tarvitse stressata arjen kuluista, niin varallisuus tuo turvaa siinä muodossa, että rahavirta jatkuu myös silloin kun sitä ei tulisi palkkatöistä. Toinen turvallisuutta lisäävä asia on siinä, että jos tapahtuisi itselle tai perheessä vakava tapahtuma olisi se sitten sairastuminen tai muu tapahtuma, niin tämä voi parhaassa tapauksessa tuoda turvapuskurin siitä selviämiseen.

Toki vakuutukset on keksitty, mutta turva tuleekin sitä kautta, ettet ole muiden ”armoilla” tai parhaassa tapauksessa tilanteessa, että ”kyllä tämä muuten korvattaisiin, mutta ehdoissa on maininta, että…”

Tuoko raha onnea? ei mutta se tuo mahdollisuuksia

Sinulle tulee ainutkertainen tilaisuus toteuttaa itseäsi tai haaveitasi, mutta et voi heittäytyä tähän koska pinkka ei ole kunnossa. Vaikka itse näen tämän omassa elämässäni tällä hetkellä suuresti mahdollisuutena tehdä taloudellisesti riippumattomana mitä haluaa ja kokeilla kiinnostavia eri asioita. Totuus on että mahdollisuudet eivät tule kellokaulassa ja ilmoittele saapumisestaan vuosia etukäteen, niin sen takia on jokaisen hyvä sijoittaa ja säästää, niin jos ei välttämättä ihan niin paljon kuin mahdollista, mutta ainakin siten, että mahdollisuudet pysyisivät auki.

Nämä voidaan kaikki niputtaa myös siten, että tuoko raha onnea kun näkymä on laajennettu näihin? Silloin sanoisin, että kyllä raha on väline siihen, että noiden kolmen kohdan jälkeen onnellisuus ainakin vahvistuisi.

Itsessään raha ei ole onnea tuova asia koska sitä ei voi syödä, mutta sillä voidaan hankkia syötävää. Se ei tuo terveyttä, mutta mahdollistaa terveyttä tukevien asioiden ja raaka-aineiden hankinnan. Se ei tuo turvaa, mutta mahdollistaa turvallisuutta edistävien asioiden hankkimisen.

Sama asia kun sanotaan, että raha on pahasta tai raha kuvastaa jonkinlaista pahuutta. Ei raha ole paha, ei se ole hyväkään. Jälleen kerran raha on väline kummankin asian edistämiseen, eli jos olet sikarikas ja luonteeltasi ”paha” niin voit tehdä todella paljon pahaa. Toisin päin jos olet sikarikas, niin voit tehdä todella paljon hyvääkin esim. lahjoittamalla tai toimimalla hyväntekeväisyys järjestön listoilla.

Sinulla on 24 tuntia aikaa joka ikinen päivä, käytä edes puolikastunti per päivä siihen, että kehität itseäsi lukemalla. Asia mistä et välttämättä tänään tiedä vielä mitään, niin tiedät siitä melkein 200 tunnin verran vuoden päästä. Aineisto tätä varten kannattaa hankkia Adlibriksestä.

Yhteenveto tuoko raha onnea?

Raha itsessään kuten todettu, ei tuo onnea mutta se mahdollistaa onnellisuuden peruspilareiden rakentumisen. On tutkittu, että siinä vaiheessa kun perustarpeet on saatu elämässä tyydytettyä, niin varallisuuden kasvu ei lisää onnellisuutta merkittävästi.

Riippuen tilanteestasi, mutta suositten vaikka taloudellinen riippumattomuus ei olisi tavoitteenasi, että mitä jos rakentaisit sijoittamalla tulovirran, mikä mahdollistaisi 4 päiväisen työviikon?

Lyhykäisyydessään tuo tarkoittaisi sitä, että tulisi saada noin 20 % tuloista sijoitustoiminnasta. Tällöin käytettävissä olisi kolme päivää viikossa omaan käyttöön kahden sijasta. Huomaatko, että tällä tavoin käytettävissä olevat rahavarat eivät pienenisi mutta käytettävissä ole vapaa-aika kasvaisi. Joissakin tapauksissa tällä on työviihtyvyyteen parantava vaikutus, kun palautumiseen jää enemmän aikaa. Tämä todennäköisesti parantaisi myös onnellisuutta.

En käy niin syvällisesti lävitse mitä tuo tarkoittaa, mutta lyhyesti vielä miten voisi saavuttaa kyseinen tilanne.

Hyödynnetään vaurastumisen kultaista kaavaa ja eläminen budjetoidaan 60/20/20 säännön mukaan.

Esimerkki henkilö jonka tulot on 2000 euroa kuukaudessa. Lasketaan työpäiviä tasaisesti kuukaudelle 22 ja tavoite on, että näistä joka 5. on ylimääräinen vapaa päivä ja silloin me saadaan tulokseksi 4 päivää.

Yhden päivän hinnaksi tulee 91 euroa (2000 / 22) ja 4 päivän hinta on tällöin 364 euroa. Esimerkki tapauksessa jos halutaan pitää joka 5. päivä vapaana tarkoittaisi sitä, että meidän tulisi saada sijoitustoiminnasta 364 euroa kuukaudessa tuloja, jotta voisimme ilman käytettävissä olevien rahojen hiipumista vähentää työntekoa.

Paljonko 364 euroa kuukaudessa on sitten sijoittamisen näkökulmasta? Vuodessa tulovirta tulisi olla 4370 euroa. Itse lasken pitkälti tulovirran sijoituksista osinkotulojen kautta, joten käytän samaa lähestymistä tässä. Mikäli onnistumme saavuttamaan sijoituksille 4 % osinkotulon, niin tarvitsemme vähintään 109 250 euron sijoitussalkun, pyöristetään se 110 000 euroon.

Kuulostaako paljolta? Pitää muistaa, että tuo 110 k€ on vain tässä kohtaa maali ja tavoitesumma. Nyt pitää laskea ja katsoa, että kauanko tämän saavuttamiseen olisi hyvä varata aikaa. Käytän näihin yleensä Seligsonin tavoitelaskuria ja laitetaan sinne tavoitteeksi tuo 110 k€ ja kuukausittaiseksi säästösummaksi 400 euroa (2000 palkasta 20 %). Käytetään Seligsonin oletus arvoja osakkeille (tuotto 8%) eikä syötetä kuluja mukaan, niin saadaan ajaksi 14 vuotta.

Sanoisin, että ainoastaan 14 vuodessa voidaan saavuttaa tilanne, että halutessaan voi siirtyä 4 päiväiseen työviikkoon. 14 vuotta on vähemmän kuin 3 pakasta vedetyn auton keskimääräinen laina-aika lyhennykset, sillä erolla että sinulla on edelleen tuo rahavirta ja pääoma.

Mikä parasta, mietitään että esimerkki henkilö on vasta 25 vuotta ja aloittaa tämän prosessin. Hän on 39 vuotta, kun tavoite on kasassa ja voi jäädä 4 päiväiselle työviikolle. Hän käyttää seuraavat 14 vuotta tuon 4 % pääomasta, eli nostaa osingon käyttöön mutta tuotto-odotus oli 8 %, eli hänellä jää markkinoille tuottoja kasvamaan lisää tuottoa 4 % vuodessa.

14 vuoden jälkeen esimerkkihenkilö on jo 53 vuotias ja hänellä on sijoituspotti kasvanut summaan 190 000 euroa. Toisin sanoen 14 vuotta säästämistä, niin voit jättää yhden työpäivän viikosta pois ja tämän jälkeisen 14 vuoden jälkeen voidaan jättää melkein vielä yksi lisäpäivä pois.

Huomiona vielä, että säästämisen aikana (ensimmäiset 14 vuotta) käytettävissä olevat rahat olisi 1600 euroa kuukaudessa (2000-400). Tämän jälkeen tilanne on se, että jätetään pois yksi päivä viikosta jolloin palkkatulot tippuisi 1636 euroon ja osinkoina nostettaisiin 364 eli yhteensä 2000 euroa. Mutta tämän jälkeen ei ole ”pakko” enää säästää, joten käytettävissä olevat rahat olisi tuon 2000 euroa mutta sen saadakseen työskentelyä olisi 4 päivää viikossa. Tässä on tuplavaikutus, koska enemmän aikaa ja enemmän rahaa käytettävissä tuon 14 vuoden jälkeen.

Tämä on yksi esimerkki, miten raha tuo tarvittaessa onnea kun sen valjastaa siihen tarkoitukseen ja tämä näkymä tukee osittain jo ylläluoteltuja kolmea kohtaa vapaus, turva ja mahdollisuudet.

Joku voi haaveilla ja tulla onnelliseksi vaikka siitä, että ajaa aina uudella autolla ja silloin 14 vuoden säästämisellä voi osinkotulot käyttää vaikka uuden auton osamaksuihin ja viiden vuoden maksuilla on mahdollisuus melkein 22 000 euron rahoitukseen. Lopputulema olisi sama, että seuraavan 14 vuoden päästä henkilöllä on 190 000 euroa ja edelleen ajat uudella autolla viiden vuoden välein. Toki silloin ei tuo 4 päiväinen työviikko ole samaan aikaan mahdollista.

Joku tulee onnelliseksi matkustamisesta ja 14 vuoden jälkeen voi matkustamiseen käyttää melkein 4000 euroa joka ikinen vuosi. Tuolla rahalla saa varmasti jo useamman elämysmatkan budjettiluokassa vuodessa tai tekee sitten hieman prameamman matkan kerta vuoteen.

110 000 euroa oli alkusumma jos tulot on 2000 euroa kuukaudessa, tämä summa voi hirvittää mutta budjetoimalla siinä hyödyntämällä vaurastumisen kultaista kaavaa olen varma, että siinä voi lopulta onnistua. Voin omasta kokemuksestani sanoa, että ensimmäinen 10 vuotta on pitkässä säästämisessä vaikeinta, koska tuottoa tuotolle ei juurikaan näy summissa, mutta pääoman karttuessa se alkaa kuitenkin kokoajan kasvaa ja kasvaa.

Omassa tilanteessani tuon 10 vuoden jälkeen ehkä vuosi pari tuli tilanne, että arvonnousu oli jo suurempaa kokonaisuudessaan kuin kuukausittaiset lisäsijoitukset. Tällä hetkellä kun takana on jo yli 15 vuotta sijoittamista, niin osinkosumma on kutakuinkin samoissa summissa kuin tasaiset kuukausittaiset lisäsijoitukset. Sama ilmiöhän toteutuu tuossa esimerkissäkin, eli säästämällä 400 euroa kuukaudessa 14 vuotta, niin osinkotulo on 4 % osuudella melkein sen 400 euroa kuukaudessa. Joten tuossa jos säästämistä edelleen jatkaa, niin laittamalla itse 400 euroa niin pääomasi laittaa 400 euroa lisää pottiin.

Tavoite aika ja potti voi tuntua tuskallisen pitkältä tai suurelta, saattaa olla että epätoivo valtaa ettei mitään ole tehtävissä. Totuus on, että kaikki on vielä tehtävissä ja se vaatii sen, että aloitat ja teet. Zig Ziglar joka on edesmennyt motivointipuhuja, on todennut hyvin että, ”tavoite ilman suunnitelmaa ja lukittua päivämäärää, on lopulta vain unelma”. Kysymys on siitä, että haluatko tyytyä unelmoimaan vai elää sitä?

Sijoittamiseen voin vilpittömästi suositella Nordnetin palvelua, olen itse käyttänyt tätä jo 15 vuotta ja olen ollut tähän tyytyväinen. Edulliset kustannukset, laaja ja Suomenkielinen palvelu on asioita joita itse arvostan.

Itse asetin oman tavoitteeni ja päivämäärän yli 15 vuotta sitten, koska elämäntilanteeni on kehittynyt alkuvuosista suotuisaan suuntaan, niin olen päivämäärää saanut aikaistettua vuosilla alaspäin. Olen hyvin optimistinen siihen, että tavoiteportaissa ensimmäinen porras toteutuu ihan maksimissaan 3 vuoden sisään. Ensimmäinen porras on se, että jonkin verran joutuu nykyisiä kuluja katsomaan tarkemmin mutta teoriassa voi jäädä taloudellisesti riippumattomaksi. Toinen porras on joka kattaa nykyiset kaikki pakolliset kulut, eli toisin sanoen en tarvitsisi palkkatuloja normaalin elämisen pyörittämiseen ja tämän tason odotan täyttyvän 5 vuoden kuluessa. Kolmas ja viimeinen taso on sitten kulut plus 200 euroa ylimääräistä kuukaudessa 7 vuoden kohdilla.

Jos en olisi aloittanut mikä on se kaikkein tärkein seikka, niin olisin tällä hetkellä tilanteessa, ettei minulla olisi juurikaan säästöjä, no ehkä jokunen tonni tilillä. Palkka mitä nyt saan menisi kulutukseen ja ehkä ajaisin hieman kalliimmalla autolla kuin vuosimallin 2018 Fiesta. Käyttäisimme asumiseen sekä yleiseen elämiseen ja tavaroiden hankintaan paljon enemmän rahaa kuin nyt. Reissaisimme sen enempää miettimättä ja hankkisimme toki varmaan onnellisuutta kasvattavia elämyksiä. Totuus on, että olisin tai olisimme perheenä täysin riippuvaisia työtilanteesta. Tämän menettäminen loisi varmasti stressitilannetta ja jopa pelko työn loppumisesta aiheuttaisi valtavan epävarmuuden. En pitäisi itseäni vapaana, enkä pidä tällaisessa tilanteessa olevia ihmisiä ylipäänsä vapaina.

Olen onnekas siinä mielessä, että olen ymmärtänyt aloittaa ajoissa ja nyt kiitän nuorta itseäni siitä, että otin sen ensimmäisen askeleen eteenpäin. Tosin täytyy muistaa se, että tämän askeleen ottaminen on sellaisesta tilanteesta jolloin minulla ei ollut mitään ja olin avovaimolle velkaa joka ei edes ollut siinä vaiheessa töissä vaan opiskeli.

Silloin kuin minulla ei ollut mitään, enkä saanut mistään mitään taloudellista tukea, niin huomasin, että vain orja on riippuvainen muista. Orja ei ole vapaa ja itse haluan varmistaa, että olen vapaa. Siksi päätin, että kun siitä tilanteesta selviän, niin en tule koskaan enää olemaan siinä pisteessä, että minun taloudellista tilannetta johtaa tai määrää joku muu kuin minä itse.

Siis tuoko raha onnea? Ei itsessään, mutta se mitä se mahdollistaa voi sitä tuoda.

Aika on ainoa resurssi, mitä en koskaan saa takaisin. Siksi työmatkoilla, treenatessa ja kotiaskareita tehdessä kuuntelen Storytelin äänikirjoja. Sijoittaessa ja säästämisessä tukeudun Nordnetin palveluun, koska minun ei tarvitse tuhlata kallista aikaani veroraporttien kanssa. Iltaisin ennen nukkumaan menoa on hyvä rauhoittua kirjan parissa, joista parhaat saa aina Adlibriksestä. Suosittelen itse näitä, koska myös käytän näitä.