Taloudellinen vapaus vuonna 2022
Taloudellinen vapaus vuonna 2022 tai edes joskus, on varmasti asia mikä kiinnostaa hyvin monia ja saattaa olla, että olet myös tullut tälle sivulle juuri tämän asian perässä. Syy miksi tavoitteeni on olla taloudellisesti riippumaton tai saavuttaa taloudellinen vapaus on siinä mitä tuo sana vapaus tässäkin yhteydessä edustaa eli vapautta.
Otsikossa on vuosi 2022 ja oma tavoitteeni olisi, että seuraavan vuoden aikana onnistuisin saavuttamaan tämän etapin. Kyse tässä tekstissä ei ole siinä, että miten olen onnistunut tässä, vaan enemmän siitä miten sinä voisit onnistua samassa asiassa ja jaan omia kokemuksia matkan varrelta.
Syy
Ennen kuin mennään tarkemmin miten taloudellinen vapaus ja sen tavoittelu voisi olla hyvä aloittaa, on tärkeää lähteä liikkeelle siitä, että mikä on syy kaikelle tälle?
Syy tekemiselle ja kuten myös tekemättä jättämiselle on minusta yksi tärkeimmistä seikoista mikä tulisi selvittää, ennen kuin oikein mitään tavoitetta lähtee ensinnäkään tavoittelemaan. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että lähtee johonkin asiaan mukaan mutta ei ole kuitenkaan lähtenyt siihen oikeiden syiden takia. Pienen lapsen vanhempana tämän näkee hyvin siinä, että välillä lapset tykkäävät mennä muiden kavereiden kanssa samoihin leikkeihin, vaikka eivät lähtökohtaisesti itse siitä pitäisi. Toki näin toimitaan myös siksi, että sitten myöhemmin samat kaverit vuorostaan leikkivät niitä leikkejä mistä itse tykkää.
Joskus näkee lapsia, jotka harrastavat lajeja, joista varmaan osittain tykkäävät, mutta tekee sitä sitten hampaat irvessä enemmän vanhempien takia, jotka pääsääntöisesti hyvää tahtoen lapselleen elävät kuitenkin omaa lapsuuttaan tai fantasiaansa lapsuudesta oman lapsen kautta uudestaan. Hieman vanhempana voi tulla sitten totaalinen stoppi harrastamiselle, kun kyseinen harrastus ei omaan identiteettiin osu ja uppoa, eikä lapsi ole löytänyt itselleen tärkeää SYYTÄ jatkaa harrastamista.
Mieti omaa yläasteen jälkeistä aikaasi ja valintaa käytännössä lukion tai ammattikoulun välillä. Mikä oli oikeasti perimmäinen syy valintaasi? Väitän ja ilman mitään todisteita tai faktoja, että suurin vaikutus on kasvuympäristö ja perhe. Mitä kotioloissa ja suvun keskuudessa sinusta oletetaan tulevan isona, koska on isoja paineita lähteä opiskelemaan ammattikouluun esimerkiksi keittiöalalle, jos perheessä sekä lähisuvussa on korkeasti koulutettua väkeä. Homma toimii toki toiseenkin suuntaan, jos elinympäristö koostuu duunareista, niin siitä tahtotila lähteä lukemaan rahoitusta voi olla haasteellista. Nämä eivät ole mitään luonnonlakeja koska toki aina löytyy yksilöitä, jotka valitsevat oman tien.
Elin ja lähipiiriin kuuluvat myös kaverit, näiden rooli opiskelupaikan valinnassa on käytännössä yhtä suuri. Jos kaikki kaverit lähtevät lukioon ja sinä haluaisit lähteä tekemään pullaa ammattikouluun, niin se päätös ”erkaantua” kaveriporukasta on todella suuri ja tästä syystä moni valitsee sitten itselleen ennemmin sen tien, että kun kaveritkin valitsee lukion niin kaipa minunkin tulee se valita.
Kolmas asia tässä kuviossa on sitten tietysti realiteetit, mitkä osuvat päin naamaan siinä vaiheessa, jos kavereiden yläasteen keskiarvo on 9 ja itsellä se on 7. Silloin voi olla ylipäänsä haastavaa mennä lukioon koska asiat voivat vaikeutua paljonkin, saati päästä samoihin opinahjoihin kavereiden kanssa on sitten astetta vaikeampaa.
Pitkä alustus, mutta tarkoitukseni on sanoa tässä se, että löydä itsellesi se syy miksi taloudellinen vapaus on se mitä haluat elämältäsi. Jokainen saa itse päättää ja miettiä mitä ne syyt taustalla on, oma toiveeni ja suositus on se, että ne eivät ainakaan ole jotain seuraavista.
- Haluan olla rikas. Kyse on toki rahasta eikä halusta tulla rikkaaksi ole mitään väärää. Tässä pitää määritellä jo melko tarkkaan se, että mitä on olla rikas. Sille kenellä ei ole yhtään mitään on rikas sellainen, jolla on tonni käteistä.
- Haluan näyttää muille, että olen menestynyt. Toki jos menneisyydessä on mollattu ja vähätelty, niin yleensä suuri menestys on paras kosto. Sitä voidaan taas miettiä, että tavoitteletko tätä muiden vai itsesi takia? Silloin kuin jotain tekee näyttääkseen muille, niin tekee sitä muiden ehdoilla eikä omilla.
- Nostan omaa houkuttelevuutta sinkkumarkkinoilla olemalla varakas. Tämä on vaarallista jo siinäkin mielessä, että jos puolisoa tavoittelee sillä, että on taloudellisesti vapautta tehdä asioita, niin onko aidosti löytänyt itselleen suuren rakkauden vai loisen? Saatan olla kyyninen, mutta otetaan vaikka huippu-urheilijat, jotka nousevat nopeasti miljoonaluokkaa ansioissa. Varsinkin usein miespuolisissa on sellainen ilmiö, että seurustelu tapahtunut uran alkuvaiheissa naapurintytön kanssa, mutta vaihtuu miljoonaluokassa sitten mallityttöön. Naisten osalta tämä usein on nähty tapahtuvan toisella tapaa, että ennen missiksi tuloa on seurusteltu onnellisesti autoasentajan kanssa, mutta kruunun jälkeen yhteistä aikaa ei vain enää löytynyt ja uusi onni löytyy sitten esim. jääkiekkoilijan kainalosta, joka sitten reissaa pelien takia puolet vuodesta. Toki tämä on voinut olla missin osalta keino päästä taloudellisen vapauden piiriin.
- Haluan hyväksyntää muilta. Tämä menee jo aikaisempiinkin luokkiin osittain, mutta tässäkin tapauksessa vielä, että haetaan lähipiiristä hyväksyntää tekemällä jotain sellaista mikä ei ole omaa sydäntä lähellä ei ole koskaan oikein hyvä juttu. Kaveri piirissä voi olla henkilöitä, joilla on taloudellinen tilanne hyvä, mutta se että tavoittelee samaa statusta sen takia, että kaverit pitäisi sinusta enemmän on väärä. Koska jos olet persaukinen ja kaveri on rikas, niin jos et voi olla kaveri hänen kanssaan sen takia kuin se on rikas tai päinvastoin, niin ei se ole kaveruutta laisinkaan. Joissakin tapauksissa voi sitten ollakin tilanne, että kaverikin on ollut ulkoisesti rikas, mutta tätä on ylläpidetty lainakulisseilla.
Omat syyt aikoinaan sille, että lähdin tavoittelemaan taloudellista riippumattomuutta, olivat seuraavat:
- Erityisesti halusin minimoida ulkoiset vaikutukset sille, että kuka määrittelee minun taloudellista tilannettani esimerkiksi työttömyyden osalta.
- Voin vapaammin miettiä mitä ajallani teen, esimerkiksi työn osalta voin ottaa itseäni kiinnostavia töitä ja kieltäytyä niistä duuneista mitkä eivät itseäni kiinnosta. Antaa selkänojan tarvittaessa jopa irtisanoutua töistä.
- Kun kaksi ensimmäistä asiaa on kunnossa, niin luonnollisesti tämä antaa aikaa ja olen aikaisemminkin asiasta kirjoittanut, mutta aika on meidän kaikkien tärkein resurssi.
- Perhe ja vapaa-aika. Kun päästään tilanteeseen, että turvallisuus, vapaus sekä aika kohtien kriteerit täyttyvät, niin tällöin on mahdollisuus viettää eri tavalla aikaa oman perheen ja vapaa-ajan asioiden ääressä, ilman että täytyy murehtia taloudellisista asioista.
Aika on ainoa resurssi, mitä en koskaan saa takaisin. Siksi työmatkoilla, treenatessa ja kotiaskareita tehdessä kuuntelen Storytelin äänikirjoja. Sijoittaessa ja säästämisessä tukeudun Nordnetin palveluun, koska minun ei tarvitse tuhlata kallista aikaani veroraporttien kanssa. Iltaisin ennen nukkumaan menoa on hyvä rauhoittua kirjan parissa, joista parhaat saa aina Adlibriksestä. Suosittelen itse näitä, koska myös käytän näitä.
Eli korostan, että syy miksi mitäkin tekee, on tärkeää ja se ei pelkästään liity tähän taloudellinen vapaus asiaan vaan ihan kaikkeen mitä ikinä tavoittelekin. Mikäli se jostain syystä on sitten se, että saa mallitytön kainaloon niin sitten se on se, jos tämä on sitä mitä oikeasti haluaa elämältään. Eikä tässä tapauksessa minun tekstini saa olla se ulkopuolinen taho joka vaikuttaa päätöksen tekoon, koska jos syy on aidosti oma niin silloin se on oikea, mutta jos se on ns. jonkun muun, niin mieti vielä uudestaan.
Tavoitteeni on olla taloudellisesti riippumaton tai saavuttaa taloudellinen vapaus.
Mikäli sen kirjaa näin ja huom. suosittelen kirjaamaan oman tavoitteen otsikkotasolla ylös, niin saattaa olla, että tavoite on hieman epämääräinen. Toki tuosta tulee kyllä selville se, että mitä haetaan ja otsikkona tuo on riittävä. Nyt haen kuitenkin selkeää mittaria sille, että mikä on riittävästi?
Itse olen määritellyt tavoitteen siten, että olen saavuttanut maalin, kun pystyn kattamaan ”passiivisilla” tuloilla pakolliset menot. Passiiviset on tuossa lainausmerkeissä siksi, koska ei elämässä mitään passiivisia tuloja ole olemassakaan. Hyvin lähellä tätä mallia tosin on osinkotulot, rojaltit ja muut tekijän oikeusmaksut. Mutta näidenkin seurantaan ja vahtimiseen tulee kuitenkin käyttää jonkin verran aikaa, mikä tarkoittaa sitä, että passiivista niistä harvoin on mikään.
Eli kun puhun passiivisista tuloista, niin tarkoitan lähinnä melko passiivisia tuloja eli tuloja, joiden ylläpitämiseen tarvitsen pienen osan siitä ajasta mitä käytän normaaliin työaikaan nähden.
Kuten kasvaessa aina tapahtuu, niin tavoite on hioutunut matkan varrella. Ihan alkuun, kun lähdin liikkeelle, niin tavoite oli päästä 50-vuotiaana eläkkeelle. Tavoite raja-arvo oli käytännössä se, että suunnilleen sen verran mitä tulee palkkaa, tulisi myös tuossa vaiheessa passiivisia tuloja. Muutamia vuosia tuli mentyä tällä tavoitteella eteenpäin, kunnes asiaa tuli pohdittua tarkentavasti ja raja-arvoksi tulikin omat pakolliset menot.
Ensinnäkin tämä lyhensi säästöaikaa huomattavasti ja omasta mielestäni myös selkeytti, koska jos näin ei olisi käynyt niin en olisi tätä muutosta varmasti edes tehnyt. En suosi elämisessä kommunistista 5-vuotissuunnitelman tekemistä tai tässä tapauksessa puhuttiin n. 25 vuodesta, että sillä mennään loppuun asti tuli mitä tuli vaan ennemmin sellaista, että syy taustalla on ja pysyy, mutta tavoitetta pitää voida uskaltaa tarkentaa.
Tästä syystä oma malli muotoutui lopulta muotoon, missä tavoite on sidottu pakollisiin menoihin. Tätä on toki vielä täydennetty tavoitteen lähestyessä vielä monesti eri havainnoilla, mutta päärunko tuossa on ollut tuon ison muutoksen jälkeen pysyvä.
Tämä seuraava liittyy jo myös suunnitelmaan, mutta se ensimmäinen osa suunnitelmasta on määritellä pakollisten menojen osuus ja itselläni tämä muotoutui kaavaksi missä nettotuloista sai mennä pakollisiin kuluihin 60 %. Jolloin tämä prosenttiosuus alkoi kertomaan summaa, mikä tulisi vähimmäismäärältään saada kasattua tulovirtana, että voisin edes harkita puhumista itsestäni taloudellisesti riippumattomana tai saavuttaneeni tilanteen missä vallitsisi taloudellinen vapaus.
Tiedätkö miten elimistösi voi? Testaa Puhdin avulla!
Suunnitelma
Mikäli Viikingit olisivat aikoinaan lähteneet purjehtimaan, sillä syyllä että haluavat lähteä seikkailemaan ja tavoitteella löytää uutta asuinaluetta tai jopa ryövättävää, mutta ilman suunnitelmaa, niin aika nopeasti olisi käynyt niin, että venekunta olisi uponnut tai eivät olisi päätyneet minnekään.
Nykyään tiedetään, että Vikingit löysivät Amerikan satoja vuosia ennen Kolumbusta. Olisi naurettavaa ajatella, että ne löysivät tämän ilman suunnitelmaa. Toki eivät he lähteneet etsimään Amerikkaa, kuten ei lähtenyt myöskään Kolumbus vaan heitä ajoi seikkailun nälkä ja uuden löytäminen, mitä ikinä se sitten olikaan. Kolumbukselle se oli reitti Intiaan ja Vikingeille todennäköisesti siirtokuntien laajentamiseen. Eli SYY ja TAVOITE miksi jotain tehdään.
Sen jälkeen tulee suunnitelma ja suunnitelma on hyvin tärkeä asia, että ylipäänsä saadaan jotain aikaiseksi. Sitä sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi valmis ja kyllä tämä pitää pitkälti paikkaansa. Silloin kuin SYY, TAVOITE ja SUUNNITELMA on kirkkaana mielessä ja paperilla, niin muu toimintohan tapahtuu pitkälti automatisoituna ja arkea toteuttaen.
Omalla kohdallani tämä lähti siis liikkeelle vaurastumisen kultaisen kaavan noudattamisessa. Tämä kaavahan perustui tuohon 60 prosentin rajaan, mistä mainitsin jo aikaisemmin mitä saisi mennä pakollisiin menoihin.
Muita osioita vaurastumisen kultaisessa kaavassa on 20 % säästöön ja sijoituksiin, sekä 20 % omaan käyttöön eli ns. törsäämiseen.
Suunnitelma on tässä kohtaan yksinkertaistaen siis seuraava:
Maksimissaan 60 prosenttia nettotuloista saa mennä pakollisiin kuluihin. Pakollisia kuluja ovat mm. asumiseen, liikkumiseen, syömiseen ja kodin sekä oman viihtymisen minimivaatimusten täyttämiseen.
Kuten sanamuodoista huomaa, niin nuo asiat ovat lopulta hyvinkin laveita käsitteiltään ja niin niiden tulee ollakin. Mikäli riittää, että on joku paikka missä viettää yönsä ja siinäkin säilyy usein kuivana, niin silloin pitkälti riittää teltta ja jokamiehen oikeuksilla yöpyminen metsissä. Sen kylkeen muutama satanen rahaa kuukaudessa, että pystyy peseytymään ja huolehtimaan hygieniasta sekä ravinnosta.
Osalle taas pakollisena jo viihtyvyyden osalta on se, että kodissa halutaan viettää laadukasta elämää ja siihen saattaa kuulua suoratoistapalveluita, matkustelua ja harrastamista. Silloin tuo raja tulee asettaa näiden mukaan ja katsoa mitä se tuo tulessaan. Rajoittavana tekijänä on ainoastaan tuo, että 60 % nettotuloista saisi mennä näihin pakollisiin kuluihin maksimissaan tai tulkinta osaltani on se, että menot ovat suuremmat kuin tulot.
Seuraava 20 prosenttia on summa mitä tulisi laittaa minimissään säästöön, yksinkertaistettuna se on juuri noin. Toki tälläkin tavalla pitkässä juoksussa vaurastuu ja vähintään luo hyvän pesäkassan itselleen, mutta kohti tavoitetta se ei tehokkaasti vie. Tämän sisällä tulee erikseen määritellä vielä tapa ja keinot, kuinka asiasta otetaan paremmin irti ja käyn sen lävitse kohdassa reitti.
Loput 20 % on maksimisumma mitä voi käyttää miten haluaa kuukausittaisista nettotuloista, mutta ei yhtään enempää ja jos on odotettavissa jotain yllätyksellisiä menoja muutaman kuukauden päästä niin tämän kustantaminen tulisi hoitaa näistä varoista, mikä vääjäämättä tarkoittaa sitä, että jonain kuukautena ei voi käyttää kuin 10 % ja jäljelle jäänyt tulee säästää tulevia rientoja varten.
Miksi olen päätynyt 60/20/20 jakoon on siinä, että tällä tavoin pystyy varmistamaan sen, ettei menot ole suuremmat kuin tulot. Joka kuukausi tulee säästettyä ja sijoitettua summa mikä vastaa tiettyä osuutta tuloista, mutta samalla antaa mahdollisuuden arjen irtiotoille, joita ei välttämättä ole suunniteltu äärimmäisen tiukaksi. Koska eläminen on kuitenkin tarkoitettu elettäväksi ja meillä on elämisessä tiettyjä vaiheita, eli nuorena tulisi pystyä elämään nuorten elämää mutta kuitenkin niin, että se ei romuta tulevaisuuden elämisen tavoitteita. Mikäli on lapsia, niin tulee muistaa se, että lapset ovat tietyn ajan ja yleensä jälkikäteen lyhyen ajan pieniä, joten pitää hyödyntää se aika mahdollisimman tehokkaasti, mutta kuitenkaan laiminlyömättä tulevaisuudessa siintävää elämää.
Tarkoittaen siis sitä, että ei välttämättä tai ainakaan minusta ole järkevää mennä ääripäihin. Ääripää säästämisessä, että pistää kaikki liikenevät rahat säästöön tai sijoituksiin tinkimällä kaikesta mahdollisesta. Näissä on riskinä, että se eläminen jää sitten elämättä. Saattaa olla, että tinkii perheen perustamisesta, kun se tuo vääjäämättä kuluja tai voi olla, että tinkii kaverisuhteista, kun ei lähde koskaan mihinkään rientoihin mukaan. Myös toinen ääripää on vaarallinen, missä tuhlaamista perustellaan sillä, ettei käärinliinoissa ole taskuja tai ei raha tuo onnea. Koska silloin on riskinä se, että myöhemmissä elämävaiheissa ollaan taloudellisesti tiukoilla ja ennen kaikkea ei saavuteta tavoitetta koskaan.
Viimeinen 20 prosenttia on määräytynyt siten, että jotain pakollisten kulujen ulkopuolelta voidaan tehdä mutta kuten elämässä aina, niin kaikkea ei ole samalla kertaa kuitenkaan mahdollista toteuttaa.
Lisäsuositus tähän kohtaan vielä. Eli siinä kohtaan, kun katsot omia pakollisia menoja ja olet saanut nämä kirjattua kaikki ylös. Tee loppusummaan vielä 10 % korotus, eli jos pakolliset menot ovat 1000 euroa kuukaudessa, niin kirjaa tämä kuitenkin siten, että ne ovat 1100 euroa. Syy tähän on se, että kaikkia kuluja tuskin saat kirjattua kuitenkaan ylös ja asioilla on taipumuksena vähän ajan saatossa kallistua. Tällä tavoin myös varmistat jatkuvuutta, koska kaikki kulut eivät tule tasaisesti kerran kuukaudessa maksuun. Esimerkiksi autoilevat tietää, että renkaita ei osteta joka kuukausi, vaan tämä kulu tulee kilometreistä riippuen kerta vuoteen tai harvemmin. Tuolloin tärkeää on se, että sitä rahaa on myös silloin säästössä, kun renkaiden vaihto on edessä. Tästä syystä esimerkiksi olen itse kirjannut renkaat pakollisina menoina, niille olen sitten jyvittänyt oman summansa joka ikinen kuukausi.
Jatko suositus, että kaikki nämä kolme osiota olisi hyvä eriyttää omille tileilleen. Omassa arjessa käytössä on käytännössä käyttötili, minne tulee mm. palkka. Tämä tili on se, mistä käytän mm. sitä viimeistä 20 % siivua. Palkkapäivänä siirrän pakollisia menoja vastaavan summan ns. taloudenhoitotilille mistä menevät kaikki meidän perheemme pakolliset menot. Kolmas tili on säästötili/arvo-osuustili mistä menee säästämiseen ja sijoittamiseen varat. Nykyään tämä viimeiseksi mainittu on pitkälti sijoitusyhtiön osuus.
Sitten tarkastellaan tarkemmin reittiä, että kuinka tavoitteeseen päästän. Siinä missä tuo rahaliikenne omien tilien välillä sujuu lopulta melko automaattisesti, niin tämä tarvitsee sitten hieman enemmän koordinointia.
Säästöosuudessa ja sitä kun alkaa tarkastelemaan tarkemmin on minusta ensimmäiseksi katsottava puskurivarat kuntoon. Puskurivarat ovat rahoja, joiden tulisi turvata taloudellisia menoja, joiden ilmaantuvuus on yllätyksellistä. Itse pidän tässä raja-arvoina jokaisen omaan riskinsietokykyyn olevia summia mitkä liikkuvat 2–12 kuukauden pakollisten menojen välissä. Mitä pienempi kuukausipuskuri, niin tulee suurempaa riskiä sietää ja mitä enemmän kuukausia on säästössä, niin pienempi on riski. Itselläni tämä on omalla henkilökohtaisella tilillä n. 3 kuukautta. Tämä tarkoittaa rautalangasta väännettynä sitä, että vaikka kolmeen kuukauteen ei tulisi mistään yhtään rahaa niin pakollisista kuluista selviäisin vähintään kolme kuukautta.
Yli 12 kuukauden puskurivarat ovat sitten jo melko suuria ja varsinkin inflaation näkövinkkelistä hankalia, kun pääsääntöinen pesäpaikka näille varoille tulisi olla säästötilillä mille ei tosin tule korkoa, muttei ole riskiä pääoman menettämiselle. Inflaatio tässä tapauksessa syö poskettoman paljon näitä varoja.
Kun itselle määritellyt puskurivarat ovat säästötilillä valmiina, niin on aika katsoa miten seuraavat sijoitussummat tulisi allokoida. Tässä osiossa on sitten kiinni siitä, että paljonko sitä aikaa viitsii näiden asioiden hoitamiseen käyttää. Itse käytän ja olen myös kiinnostunut osakkeista, näiden osalta pyrin tekemään sijoituksia kohteisiin, joissa parannan omaa kassavirtaa osinkojen muodossa, joita voin sijoittaa uudelleen pörssiin.
Sinulle tämä reitti kohti omaa tavoitetta voi olla jotain muuta, yksi hyvä vaihtoehto voisi olla erilaiset indeksirahastot. Valitsemalla vaikka 2–3 indeksirahastoa eri alueilta tai eri omaisuusluokista voi rakentaa itselleen todella hyvän sekä kattavan välineen kohti tavoitetta, jossa maalissa on taloudellinen vapaus. Indeksirahastoilla toimiminen on varmasti se ajankäytöksellisesti kaikkein yksinkertaisin ja helpoin tapa.
Tärkeää on miettiä, että mikä on se juuri sinulle paras keino ja reitti omaa tavoitetta kohti. Mikäli suorat osakkeet kiinnostavat, niin siinä vaiheessa, kun rakentaa puskurivaroja voi aikaa käyttää, vaikka lukemalla osakesäästämistä käsitteleviä kirjoja. Eli ei sinun tarvitse olla asiantuntija nyt eikä jatkossakaan, mutta tärkeintä on aloittaa eteneminen ja opiskella matkalla, kun aloittaa vasta sitten kun osaa jo kaiken. Koska tuonne asti odottamalla, huomaa ettei koskaan edes aloittanut ja eikä tavoite todennäköisesti toteutunut.
Tätä kirjoittaessani on joulu, mutta viikon päästä on jo uusi vuosi ja uusi vuosi on perinteisesti lupausten aikaa. Oma vilpitön suositus on se, että jos sinulla ei ole nyt tavoitetta elämällesi niin taloudellinen vapaus voi olla ihan kelvollinen sellainen. Mitä tavoitetta sitten lähdet tai olet lähtemättä tavoittelemaan, niin kunhan yllä luotellut asiat eli: Syy, Tavoite, Suunnitelma ja Reitti ovat kunnossa, niin ei muuta kuin anna palaa.
Kaikille Rahavaaka blogin lukijoille rauhallista joulua ja tavoitteellista uutta vuotta 2022!