Kuoliko FIRE?

FIRE eli Financial Independence, Retire Early on tavoite missä pyritään säästämään mahdollisimman paljon jokaisesta kohdasta ja sijoittamaan varoja tuottavasti siten, että näiden tuomien tuottojen turvin voidaan jättäytyä työelämästä pois huomattavasti aikaisemmin. Suomeksi tarkoittaen taloudellista riippumattomuutta, mikä on myös oma tavoitteeni sijoittamisella.

FIRE oli varsinkin koronavuosina ja hieman ennen sitä Suomessakin hyvin suosittu tavoite, sitä kohden varsinkin nuoret alta 30-vuotiaat lähtivät innoissaan tavoittelemaan. Mutta inflaation ja korkojen nousun myötä on näyttänyt siltä, että firettämisen suosio on laskenut.

Siinä missä ennen, vaikka pakollisiin menoihin olisi tarvinnut 20 000 euron passiivisen tulolähteen, niin parin vuoden aikana tuo summa on kohonnut varovaisestikin arviolta 22 500 euroon.

Tavoite summassa se on taas tarkoittanut sitä, että jos aikaisemmin 4 % nettotuotolla on riittänyt 500 000 euron sijoitusomaisuus, niin jatkossa sen tulisikin olla vähintään 562 500 euroa.

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että korkoa korolle ilmiö alkaa vasta näkyä kunnolla siinä 10 vuoden kohdalla aloittamisesta, joten päälle 60 000 euron maalitolpan siirto on itsensä motivoinnille kova paikka.

Kuoliko oma firettäminen?

En ole itse omaa tavoitetta nimennyt firettämiseksi, kun pidän enemmän taloudellisesta riippumattomuuden käsitteestä. Vastauksena tuohon, niin oma tavoite ja suunnitelma ei ole muuttunut koko tänä aikana.

Olen kuitenkin sijoittanut ja säästänyt käytännössä vuodesta 2007 säännöllisesti ja olen näin ollen osunut sekä finanssikriisiin, eurokriisiin, kauppasotaan, koronakriisiin, inflaatiokriisiin ja nyt nousevien korkojen kriisiin.

Lohdutuksen sanana, niin näitä ”kriisejä” tulee tulevaisuudessa lisää.

Ainoa mihin voi nojata on se, että pitkällä aikavälillä osakemarkkinat (S&P500) on noussut keskimäärin päälle 7 % vuodessa ja huom. inflaatio korjattuna.

(https://www.sofi.com/learn/content/average-stock-market-return/)

Miten motivoida itseään, kun markkinat potkii päähän ja oma tavoite karkaa?

Omaan pitkän tähtäimen tavoitteeseen kannattaa suhtautua samalla tavalla kuin elefantin syömiseen. Ja mikä on sitten vastaus siihen, kun pitäisi syödä kokonainen norsu? Tietenkin pala kerrallaan, samalla tavalla oma tavoite kannattaa paloitella osiin. Tietysti mitä pidemmälle aikahorisontille tavoitetta rakentaa, niin sitä enemmän ”virhe” marginaali elää. Tämä koskee ihan kaikkia elämässä annettuja tavoitteita, oli kyse lyhyestä tai pitkästä, mutta tavoitteen paloitteleminen usein auttaa saavuttamisessa ja itsensä motivoinnissa.

Itsensä motivoinnin ja tavoitteen kannalta on tosi tärkeää, että tietää mitä vuoden, kuukauden, viikon ja päivän aikana tulee tehdä, jotta tavoite on mahdollista saavuttaa. Mietitään, että pitäisi olla 6 000 euroa tasan vuoden päästä käteisenä suoraan naaman edessä.

Mikäli meillä ei ole mitään hajua siitä, että mistä se raha tulee niin tuo summa voi tuntua aivan mahdottomalta ja motivaatio tämän saamiseksi saattaa kuolla jo ihan ensimmäisenä päivänä.

Paloitellaan tämä pienempiin osiin:

• kuukaudessa 500 euroa (12kk)
• viikossa 115 euroa (52vko)
• päivässä 17 euroa (365pv)

Saadakseen 6 000 euroa niin joka päivä tulisi saada joko ansaittua tai säästettyä 17 euroa. Näin mietittynä 17 euroa ei ole enää niin paha, vaikka toki kova tavoite myös se on. Tämän jälkeen on paljon helpompi alkaa pohtimaan sitä, että mitä tämän saavuttaminen tarkoittaa jokapäiväisessä elämässä?

Tavoitteen tuolle 17 eurolle voi sitten rakentaa, vaikka sillä tavoin, että pulloja/tölkkejä keräämällä ansaitsee summan kasaan per päivä. Pantillisia tölkkejä tulisi löytää 114 kappaletta. Mikäli ei asu ihan kaupunkien keskustan liepeillä, niin tämä voi olla todella haastavaa koska ihmisiä ja sitä kautta roskaajia on vähemmän.

Tätä kirjoittaessa on mustikan keräysaika (heinäkuusta – syyskuuhun) näistä 2023 tukkureille myytäessä saisi 2 €/kilo. Yhdellä (ilmaisella) ämpärillä saisi tienattua jo 12–14 euroa. Asiaan vihkiytynyt kerääjä saa varmaan arviolta 3–4 tunnin keräyksellä 2–3 ämpärillistä kerättyä. Mikä antaa jo yhden päivän saldoksi 24–42 euroa.

Metsää ja jokamiehen oikeutta hyödyntäen laajemmin, niin onhan siellä paljon muutakin kerättävää, melkein puoleksi vuodeksi kun puolukkaa ja sieniä tulee vielä kohteiksi vuorollaan. Rahaakin tärkeämpää tässä kohdassa on se, että kunto kasvaa samalla kun saa liikuntaa.

Jos on vielä tänä päivänä tupakoitsija ja polttaa taivaalle askin päivässä, niin lopettamalla tai puolittamalla saa äkkiä säästettyä päivässä 4–8 euroa, mikä on parhaimmillaan puolet päivän tavoitteesta.

Mikään ei estä toteuttamalla näitä kaikkia samanaikaisesti, kun vain ymmärtää ottaa sen tavoitetta mitoittaessa huomioon.

Ei mitään järkeä!

Mietit tai osa saattaa miettiä, että eihän tuossa ole yhtään järkeä. Tuo vie kauheasti aikaa, ei kenelläkään ole aikaa lähteä joka päivä metsään useammaksi tunniksi. Kauhea raahaaminen tölkkien kanssa, mikäli niitä ylipäänsä edes löytää tuollaisia määriä. Iso duuni muutaman euron takia, mikä ei kuitenkaan muuta mitään.

Näin se tuntuu taas käänteistesti olevan, eli siinä missä iso summa tuntuu mahdottomalta saavuttaa niin pieni summa ei tunnu miltään ratkaisulta kokonaisuuteen nähden. Mutta se tärkein, eli mikäli tavoite on 6 000 euroa käteisenä vuoden päästä niin tekemällä näin keskimäärin vuoden ajan, niin se täyttyy. Tekemättä jättämällä ja toivomalla sen toteutuvan itsestään huijaa siinä tapauksessa vain itseään väärän lopputuleman odottamiseen.

Tärkeää on se, että oletko tämän asian eteen tekemässä mitään vai et. Tuossa oli käyty ihan parin minuuttien miettimisellä nopeasti vaihtoehtoja sille, että miten tavoitetta voidaan lähteä taklaamaan. Monesti vain tykkäämme jäädä haaveiluun ja fantasioimaan, että sitten kun tai sitten jos… tilannetta ja siihen minulla on hyvä energian säästövinkki. Kannattaa lakata haaveilemasta ja tehdä asialle jotain, mikään ei muutu, ellei oma tekeminen muutu.

Yhteenveto

Kuoliko FiRE oli kysymys, osaltani ei kuollut. Ihminen on eläimenä sen verran hormoonien vietävänä, että me haluamme dopamiinia ja mielihyvin tunnetta oikeastaan enemmän kuin mitään muuta. Tästä syystä esim. pitkäaikainen ja systemaattinen tasainen säästäminen ei ole luontaisesti meille helppoa.

Varsinkin kun lähtökohta siihen on se, että FIRE luvut laitetaan Exceliin ja sen jälkeen ollaan varmoja että, taloudellinen riippumattomuus täältä tullaan. Tätä usein jaksetaan vain pari kuukautta, sen jälkeen kun tili/säästö näyttää suhteellisen samaa kuin sinne on laitettu tai pahimmillaan miinusta, niin ollaan jo kyseenalaistamassa koko yli 100 vuoden historiallista tuottoa.

Niin älykkäitä kun ollaankin, niin aivot ovat pitkälti metsästäjäkeräilijän tasolla ja haluavat hyödyn nyt, eikä sitten myöhemmin vaikka se olisi enemmän. Mikäli asia olisi toisin, niin maapallo olisi täynnä vain rikkaita ja menestyneitä ihmisiä, mutta sekään ei ole realismia, kun silloin jos kaikilla on miljoona, niin mm. maito maksaa 100 000 litra.

Taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu ja saavuttaminen on vaikea peli, itse miellän tämän jopa eräänlaiseksi elämänpeliksi. Siinä vaiheessa, kun saavuttaa tason, missä melko passiiviset tulot kattavat pakolliset menot ja mielellään jättävät vielä extraa päälle. Niin sen jälkeen voi sanoa, että on ainakin pelannut sen tason elämästä lävitse, ettei tarvitse olla oravanpyörässä.

Itseäni ainakin ihmetyttää sellainen seikka, että me tiedämme, että ainoa oikeasti merkittävä resurssi mitä meillä kaikilla on käytettävissä, on siis aika. Me emme tiedä etukäteen paljonko sitä on jäljellä, mutta haluamme kuitenkin alistua siihen, että elämästämme arvokkaimmat ajat käytämme työnantajalle ja jonkun muun rikkaaksi tekemiseen.

Malli on rakennettu siten, että jatkuvalla syötöllä markkinat tarjoaa kaikkea uutta ja ihmeellistä. Orjuutamme itsemme aktiivisesti pankkilainoilla osaksi koneistoa, koska totuus on suurelta osin se, että painamme töitä, jotta voidaan pitää nykyinen statustaso ja kasvattaaksemme sitä. Ostamme liian kalliin auton, koska siinä hetkessä se tuntui hyvältä ja ”järki” perusteiselta. Asumme liian kalliissa asunnossa, koska siinä on sijainti ja muut edut niin hyviä, vaikkei palveluiden ja muiden käyttämiseen ole enää edes rahaa.

Olen rehellinen itselleni ja minä käyn töissä ainoastaan sen takia, että se vie kohti omaan tavoitettani se on taloudellinen riippumattomuus. En halua sitä elämältäni, että vasta päälle 60-vuotiaana ja nykyeläkemallin mukaan vasta lähempänä 70 olen tilanteessa, etten ole tilivelvollinen muille kuin itselleni. Tällä tiellä olen siis kohta matkannut elämästäni 20 vuotta ja olen tyytyväinen, että kriiseistä ja muutoksista markkinoilla, niin voin todeta, että kuoliko FIRE? ei todellakaan, FIRE palaa kirkkaammin kuin koskaan.